Aivan Muonion pohjoisimmassa kolkassa sijaitsevan Jääräpään laelle suunnitellaan kokonaan uuden konseptin rinnematkailukeskusta. Kilometrien mittaisesta loivasta alamäestä tehtävä hiihtolatu sekä entisestä ökyhuvilasta laajennettava kauppakeskushotelliravintolakompleksi toisivat kuntaan kasapäin turisteja euroineen. Matkassa on vain iso mutka: rinne kulkisi pääosin Enontekiön puolella poromiesten mailla, eikä sinne ole ilman kuntaliitosta mitään asiaa. Sitä taas vastustetaan vallankin kuntarajan pohjoispuolella rankasti ja sangen railakkain menetelmin.
Mikko-Pekka Heikkisen toisen romaanin keskushenkilö on nuori Helsingistä muuttanut kunnanjohtaja Katja Karhuvuoma. Kulttuurishokki Lappiin rakkauden perässä siirtyneelle on ensimmäisen talven vastoinkäymisissä valtava, kun tukea ei meinaa löytyä edes perhepiiristä. Päin vastoin, Black Sabbathia fanittava appiukko Piera on Katjan pahin vihollinen niin kuntaliitosasiassa kuin muutenkin. Aviomies Asla puolestaan on puhumaton lapinmies, jonka tunteet menevät helposti täyteen umpisolmuun. Startup-yrittäjä Aslan arki on kovaa myös siksi, että kauppa ei oikein käy, eikä hänen kieltämättä melko uskomattomaan liikeideaansa suhtauduta kylillä kovinkaan vakavasti. Anoppi Liisá Mimmi on yksi ainoita tolkun ääniä, mutta Muonion ja Enontekiön viimeisenä poliisina hänellä on kädet täynnä muitakin töitä.
Mikko-Pekka Heikkinen luottaa Jääräpäässä hersyvään huumoriin, jossa voimakkaasti tyypitellyt henkilöhahmot ovat mainio lähtökohta. Tähän kun vielä lisätään tuntuva annos tilannekomiikkaa sekä yksinkertaisia väärinymmärryksiä tai puutteellista kommunikaatiota, on sekava soppa valmis. Dramaattista loppuratkaisua pedataan pitkään, mutta onneksi kaikkien kunnollisten romanttisten komedioiden tapaan kaikki päättyy hyvin. Kielenkäyttäjänä ja ironisten yksityiskohtien kirjaajana Heikkinen on ensiluokkainen. Tätä kepeää tragikomediaa kyllä kelpaa vinkata!