Auli Irjala ja Hannu Aulin lähtivät vuonna 2012 miehistöineen unohtumattomalle arktiselle purjehdukselle Huippuvuorilta alas Patagoniaan, Tulimaahan ja legendaariseen Kap Horniin asti. Määränpäänä ei ole enempää tai vähempää kuin itse Etelämanner, mutta aivan ongelmitta ei sinne asti päästä.
Purjeveneet ja meri ovat syystä tai toisesta aina kiehtoneet itseäni, vaikka en mitenkään asiaan vihkiytynyt olekaan. Jään ja tulen maat onkin siinä mielessä ilahduttava merimatkakirja, että lukijan ei tarvitse ymmärtää purjehduksesta etukäteen yhtään mitään. Kirjan lopusta löytyy nimittäin hyödyllinen sanasto ja kirja on muutenkin sujuvasti kirjoitettu, helposti nautittava tietopaketti.
Aivan erityisesti kirjassa ilahduttaa Irjalan ilmeinen rakkaus historiaa kohtaan. Matkan varrella kohdataan lukuisia mielenkiintoisia paikkoja ja Irjala valottaa näitä eteen tulleita tarinoita sen verran suurella innolla, että olo on kirjan loputtua on suorastaan valaistunut. Tutuksi tulevat valaanmetsästyksen historia, Tulimaan nyt jo kadonneet intiaanit kuin myös venäläisten Pomori-metsästäjien kuusivuotinen kärsimys haaksirikkoina Huippuvuorilla. Arktiset alueet todellakin pistävät inhimilliset rajat koetukselle, seikka joka tulee kirjan edetessä kyllä hyvin selkeästi ilmi.
Myös ulkoasultaan Jään ja tulen maat on hyvin miellyttävää luettavaa: kuvamateriaalia on paljon ja taitto on miellyttävän ilmava. Suosittelen kirjaa siis ehdottomasti purhehduksen, matkailun ja historian ystäville!