Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kolmannessa osassa eletään välirauhan aikaa. Elämä on työteliästä ja toimeliasta ja se näkyy myös Tuomen perheessä. Anna päätyy palkkatyöhön ja saa hieman omaa vapautta ja itsenäisyyttä kodin ulkopuolella. Lassi alkaa pikkuhiljaa toipua sodan kauhuista ja palautua elävien kirjoihin ja Hildakin hakee sijaansa maailmassa ja ottaa askeleita uusiin suuntiin.
Näkökulma laajenee myös Tuomen perheen ulkopuolelle. Karjalan evakko Helvi tuskailee yhä menneisyytensä kanssa, Helvin tytär Mari taas sopeutuu paremmin uusiin olosuhteisiin ja löytää itselleen työtä ja tarkoitusta. Varakas Lehtivaaran rouva antaa kertomukselle toisenlaista sävyä, vastakohtaa köyhille työläisille ja erilaisen kodin pihapiirin Juho-pojalle.
Kuopiolaiset seuraavat maailman menoa silmä tarkkana. Sotavuodet eivät ole ohi ja jakautumista saksalaismielisiin ja englantilaismielisiin on nähtävissä. Saksan ystäviä riittää Kuopiossakin ja kun alkaa näyttää siltä, että Saksa suuntaa kohti itää, Suomikin on pian mukana sodassa. Operaation pitäisi onneksi olla ohi muutamassa viikossa, mutta mehän sen tiedämme, että talvi on tulossa ja jatkosodasta tuli sitten vähän pidempi rupeama – mutta ihan sinne asti ei vielä Jään ja tulen keväässä päästä.
Tästä on hyvä jatkaa Lakanasiipiin. Edelleen minusta on aivan turhaa puhetta kuvailla osia itsenäisiksi – toki tämänkin romaanin tapahtumat muodostavat yhtenäisen, eheän kokonaisuuden, joka ei ole suoraa jatkoa edellisestä eikä varsinaisesti jää kesken, mutta suosittelen silti lukemaan sarjaa järjestyksessä, koska tästä saa varmasti enemmän irti jos Tuomen perhe on tuttu.
