Kappas! Arnaldur Indriðasonin suosittujen islantilaisdekkareiden käännöksissä on ollut parin vuoden tauko. No, onhan noissa aiemmissakin luettavaa hetkeksi, sillä Jäämies on jo 16. Arnaldurin suomeksi ilmestynyt rikosromaani.
Pääosassa on poliisista eläkkeelle jäänyt Konrað, vanheneva leskimies, joka jättäytyi sivuun päivätyöstään vaimonsa sairastuttua ja menneisyyden arpien auettua uudelleen. Nyt kun jäätiköltä löytyy 30 vuotta aiemmin kadonneen miehen ruumis, Konrað pyytää saada aloittaa uudelleen aiemmin tuloksettoman henkirikostutkinnan. Kun lisäksi näyttää siltä, että jäätikkökalmon tapaus linkittyy tuoreempaan kuolemantapaukseen, pääsevät Konraðin tutkimukset kunnolla käyntiin.
Jäämies on vähän hidas käynnistymään, eivätkä Konraðin utelut oikein meinaa johtaa minnekään. Tutkinta on alun alkaenkin hutiloitu. Osa todistajista on jo kuollut, osa tekee kuolemaa. Jotkut ovat olleet tapahtuma-aikaan tolkuttomassa humalassa, toiset valehtelevat. Kaikessa tässä meinaa punainen lanka hävitä jo lukijaltakin! Arnaldurin dekkarit eivät yleensäkään ole mitään toiminnantäyteisiä hermopommeja, mutta Jäämiehen pintataso on tälläkin mittarilla sangen rauhallinen. Mutta lopulta juoni alkaa vetää. Pintaan nousevat tunteet, ihmiset, ihmisyys. Miksi joku on valmis pilaamaan oman ja lähimmäistensä elämän?
– Tämä on niin suurta haaskausta. Tämä kaikki. Niin suurta tuhlausta.
Konrað on mielenkiintoinen hahmo, joka oli pääosassa jo muutamien vuosien takaisessa Varjojen kujissa. Myös Arnaldurin pari seuraavaa, vielä suomentamatonta dekkaria kertoo Konraðista, jonka elämän salaisuuksia ja traumoja oikeastaan vasta vähän raotettiin Jäämiehessä. Islannin ja dekkareiden ystävien kannattaa lukea!