Jäämeri alkaa tammikuisesta Helsingistä, jolloin keski-ikää lähentelevä avioerosta toipuva perheenisä Jouni saa tiedon äitinsä kuolemasta ivalolaisessa terveyskeskuksessa. Tarina on kertomus matkasta Ivaloon, jolle Jounin mukaan lähtevät hänen poikansa Martin, kuskiksi ex-vaimo Laura sekä seuraksi autostereoista valtaosan matkaa soiva David Bowien musiikki. Mukana on osan matkaa myös kertojahahmo, joka johdattaa hahmoja kiperien paikkojen yli mystisen kaikkitietävästi.
Kirja kertoo Lapin matkan lisäksi myös yhden parisuhteen tarinaa. Sen kuinka kaksi erilaista ihmistä rakastuu toisiinsa, kuinka elämä vie heitä erilleen ja kummatkin kamppailevat omien traumojensa kanssa ja kuinka lopulta he saavuttavat pisteen, josta ei enää pääse yhdessä eteenpäin. Matka on kiinni nykyhetkessä mutta se on tukevasti myös juurtunut menneeseen ja Jäämeren rannalta löytyy lopulta myös häivähdys tulevaa.
Siina Tiuraniemi kertoo sujuvasti ja osuvasti elämän kipupisteistä ja siitä, miten ihmiset ajautuvat yhteen ja erilleen. Kirjan henkilöhahmot ovat sopivan rosoisia, jotta heidän tarinansa on uskottava mutta riittävän kaukana todesta, jotta kokemus ei ole synkkä. Minusta oli myös mukava välillä ihmetellä kertojaääntä ja hänen mukanaan tuomaa salaperäisyyttä ja yliluonnollisuutta, jolle en järjellä keksinyt selitystä, ihan kuten on vaikea keksiä niille moninaisille elämän sattumuksille, joita ihmiselämään mahtuu.