En halua lukea kirjoja sodista, niiden seurauksista ja aikaansaannoksista, mutta tämä oli pakko käydä läpi, koska lapseni ovat puoliksi jaalalaisia. Tämän kirjan kaikki tapahtumat tulevat niin lähelle. En muuten ole ainoa, joka näin ajattelee, sillä Jaalan pyöveli niitti ihan liikaa huonoa mainetta ja jäi monien muistoihin.
Aleksi Mainio ryhtyi puuhaan ja palautti monen mieleen, mitä Jaalassa sisällissodan aikaan toiminut vänrikki Sulo Nykänen oli saanut aikaan. Mies oli tapattanut ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä. Samalla hän oli melkoinen sananikkari, koska kirjoitteli melkoisia tekstejä aikaansaannoksistaan. Oli niistä vielä niin innoissaan, että näin jälkikäteen on helppo ajatella, kuinka luonnevikainen hän on voinut olla.
Kirjassa kuitenkin valotetaan hänen lapsuuttaan ja millaisista oloista on lähtöisin, mutta silti sitä jää miettimään, miten joku voi käyttäytyä niin kuin Sulo Nykänen eli. Varmasti koki itse tekevänsä kaiken oikein, oman mielensä ja aatteensa mukaan, mutta silti.
Voi olla, että tätä kirjaa ei joku halua lukea, mutta silti uskon, että tämä on mitä mainioin opus monelle, vähänkään historiasta kiinnostuneelle. Varsinkin heille, joita jonkun mielenvikaisen tyypin toiminta sotahistoriassa innostaa.