Tartuin kirjaan innostunein mielin, sillä Mooses Mentulan tekstiä lukee niin mielellään. Kirjaa lukiessani olin keskellä ”jääkautta”, aivan hyytävä tuuli puhalsi pitkin sivuja.
Jääkausi alkaa tytöstä, joka on koulukiusattu. Tuttu aihe nykyajan yhteiskunnassa, jossa tuntuu siltä, että lähes joka toista on kiusattu. Jokainen tietää, mitä se on, tai on ainakin kuullut, mitä se aiheuttaa, eräänlaisia selviytymistarinoita ja sitten niitä surullisempia tarinoita.
Juttu ei kuitenkaan kerro pääosin Helmistä, sillä tilanne kääntyy. Koulukiusattu Helmi alkaa kaveerata kiusaajiensa kanssa ja mistä lienee saa idean, hirveän idean, jonka vaikutuksista hän ei voinut millään uumoillakkaan. Opettajasta, joka yritti auttaa häntä, tehdään syyllinen Helmin aloitteesta. Juhasta tulee kiusattu.
Mooses Mentula on uskomaton koukuttaja; tätä kirjaa oli luettava öisinkin, sillä oli pakko saada tietää, miten käy, selviääkö Juha? Helmi ja hänen tuskansa, joita todella on, jäävät väistämättä taka-alalle, sillä Juhan kokema on jotakin aivan käsittämätöntä. Lukija elää mukana siinä kaikessa niin, että sitä melkein voi fyysisesti pahoin.
Loppu on melko merkillinen, hengissä ollaan, mutta miten. Lukija jää miettimään, miten oikein loppujen lopuksi kävi? Toivottavasti hyvin.
Mooses Mentula on uinut niin monen ihmisen nahkoihin, tarkastelee asioita niin useasta vinkkelistä, että oikein huimaa. Tämä on ehdottomasti lukemisen ja kokemisen arvoinen opus!