Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen löytänyt kunnolla lyhytproosan. Kun lukemiseen käytettävissä oleva aika on vähentynyt, arvostaa tiivistä ilmaisua. Monia hienoja novellikokoelmia onkin tassuihini tarttunut, ja ilokseni olen huomannut, että Suomesta löytyy loistavia novellisteja. Yksi heistä on Johan Bargum.
Ensitapaamiseni Bargumin kanssa Syyspurjehduksen merkeissä sujui niin kiehtovissa merkeissä, että päätin pikaisesti tarttua toiseenkin hänen teokseensa. Jäähyväisiä on viiden novellin kokoelma, jossa muutamat yhteiset henkilöt linkittävät kertomukset yhteen. Yhden tarinan sivuhuomautuksen ansainnut henkilö on pääosassa toisessa.
Kokonaisuus on erittäin vahva. Ensimmäisen ja toisen novellin vakavamielinen ja juro pikkupoika osoittautuukin viimeisen novellin lopussa sankariksi. Kaikissa Jäähyväisten novelleissa tutkitaan jonkinlaista luopumista. Parisuhteet ajautuvat vaikeuksiin, isät kuolevat, kissa sairastuu. Niin — palkkamurhaaja, joka ei saa tehtyä keikkaansa sairaan löytökissansa tai jonkin muun syyn vuoksi, voisi olla koomisen kertomuksen aihe, mutta ei, hauska Andrei-novelli ei ole. Kaukana siitä.
Bargum kirjoittaa kauniita, surumielisiä tarinoita surumielisistä ihmisistä muutoksen — luopumisen — edessä. Mutta moni luopuminen johtaa johonkin aivan uuteen, surun keskeltä pilkahtelee myös aurinko. Jäähyväisiä on mestarillisen hyvä novellikokoelma, enkä oikein osaa ilmaista tätä tunnettani muulla tavalla. Minua kaikki tarinat koskettivat vahvasti. Bargumin hahmot ovat niin syvästi inhimillisiä ja aitoja iästä ja asemasta riippumatta, että heille toivoisi vain kaikkea parasta, mutta samalla heidän ratkaisujaan on helppo ymmärtää. Bargumin vahvuus on realismi: näin voisi käydä kenelle tahansa. Iso suositus tälle!
