Tuli taas kuitattua lukulistalta pois yksi aikaisemmin lukematta jääneistä klassikoista: Ernest Hemingwayn kirjoittama Jäähyväiset aseille.
Kirjan päähenkilö on Yhdysvalloista kotoisin oleva Frederic Henry, joka on vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa Italian armeijassa. Hän haavoittuu taistelussa, mutta palaa kuitenkin myöhemmin takaisin rintamalle toivuttuaan. Frederic rakastuu englantilaiseen sairaanhoitajaan, mutta rakkaus ja sota eivät kaikilta osin sovi kunnolla yhteen. Myöhemmin hän sitten kyllästyykin sotimiseen.
Myös kirjailija Hemingway itse oli vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa. Tämä kirja perustuu jossain määrin hänen omiin kokemuksiinsa ja on ilmeisesti suhteellisen realistinen kuvaus sodasta. Onneksi kirja ei kuitenkaan ole liian realistinen esimerkiksi vammojen kuvailun suhteen, koska olen itse sen verran herkkä, etten haluaisi lukea ihan mitä tahansa.
Ensin pidin kirjaa liian paksuna, mutta se oli kuitenkin sen verran sujuvaa tekstiä, että lukiessa sivumäärä ei haitannut. Tosin paikoitellen tekstiä olisi ehkä voinut tiivistää vähän… Vaikka ei Hemingwayn teksti kyllä muutenkaan mitään erityisen monisanaista ole. Adjektiivejä ja muuta kuvailua on hyvin vähän sekä lauserakenteet ovat suhteellisen lyhyitä eivätkä monimutkaisia.
Ihan yleissivistyksenkin takia oli hyvä tarttua tähän kirjaan. Suurin osa lukemistani sotiin liittyvistä kirjoista ovat liittyneet toiseen maailmansotaan ja silloinkin useimmiten suomalaisesta näkökulmasta. Ensimmäinen maailmansota Euroopassa on siis jäänyt vieraammaksi itselleni ja siksi on ihan hyvä tutustua välillä siihenkin.