Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miksi J. D. Salinger, kirjailija maineensa huipulla, vain puolitoista vuotta Sieppari ruispellossa -romaanin ilmestymisen jälkeen, päätti äkkiä paeta julkisuutta ja jättää New Yorkin kirjalliset boheemipiirit sekä muuttaa maalle, hankalan matkan taakse viettämään erakkomaista elämää? Romaani on myynyt yli 65 miljoonan kappaletta – sekä myy edelleen – ja kirja sai varsinaisen kulttimaineen jo ilmestyessään, kuten kirjailija itsekin…
Harvasta kirjailijasta on kirjoitettu yhtä paljon kuin J. D. Salingerista ja harvasta on tiedetty tosiasioita yhtä vähän. Miksi hän myöhemmin vaikeni kirjailijana? Miksi hän erakoitui? Lopettiko hän kirjoittamisen 1965, jolloin julkaistiin hänen viimeiseksi jäänyt kertomuksensa? Julkaisiko hän kirjoja salanimellä viimeisten lähes 50 vuoden aikana, jolloin hänen uskottiin vetäytyneen julkisuudesta sekä lopettaneen kirjoittamisen kokonaan? Salingerin kirjallista jäämistöä ei ole päästy tutkimaan, mutta lokakuussa 1966 Salinger kertoi itse saaneensa valmiiksi kaksi uutta romaania. Niiden olemassaolosta tai kohtalosta ei ole mitään tietoa.
Elämäkerta ei vastaa näihin kysymyksiin. Kirja ei tarjoa häväistysjuttuja, hurjia uusia tietoja tai edes kummallisia paljastuksia. Kenneth Slawenski kuvaa parhaiten nuoren, kirjailijana vielä itseään etsivän Salingerin elämää 1940-luvulla. Kirjailijan itsetuntoa riipivät lehtien palauttamien artikkeleiden määrä ja satunnaiset korjausehdotukset. Hän pyrki kuitenkin täysin omanlaiseensa ilmaisuun, joka odotti vielä täyttymistään. Salinger oli myös nuorempana naistenmies, hänellä oli loistavia, kuuluisiakin suhteita. Kuitenkin nämä päättyivät onnettomasti. Toinen maailmansota muutti Salingeria pysyvästi. Kirjailija oli mukana Normandian maihinnousussa, kärsi joukkojen mukana Itävallassa ja Saksassa ja oli lopulta myös vapauttamassa vankeja Dachaun keskitysleirin alaleireiltä. Myöhemmin kirjailija ei koskaan puhunut sodasta tai taisteluista. Ehkä sota oli myös yksi syy siihen, että hän löysi 1950-luvun alussa itämaisen uskonnon.
Kirja on vaatinut Slawenskilta paljon pitkäaikaista työtä ja tavallisena lukija näen sen jopa hiukan haitallisena. Runsas eri novellien analysointi lähes puhki asti sekä niiden vertaaminen ja sijoittuminen mahdollisina lähteinä Sieppari ruispellossa -teokseen sekä novellikokoelmiin ovat enemmän kirjallisuustieteen puoleen kääntyviä asioita. Slawenski käyttää runsaasti lainamateriaalia eli selvityksiä, tutkijoiden otaksumia sekä alaviitteitä, joten tekstiä voi joskus olla hankala seurata, varsinkin kun suurta osaa käsiteltävästä materiaalista ei ole ollut saatavissa suomeksi. Runsas asioiden toistelu sekä niihin palaaminen ja uskonnollisuuden korostaminen tuovat myös oman leimansa elämäkertaan.
Kaikesta huolimatta J. D. Salinger : Kirjailijan elämä on varmasti jokaisesta kirjailijasta kiinnostuneelle omanlaisensa aarre. Ainakin tästä selviävät Salingerin nuoruusvuosien rujot tapahtumat, opiskelu, hurja tahto ja vimma kirjoittaa sekä lopulta erakoituminen. Suosittelen kaikille kirjailijasta kiinnostuneille, joskin tämä on paikoin ehkä hiukkasen liiankin yksityiskohtaista analyysia. Eniten tämä ehkä antaa lukijalle, joka on perehtynyt koko Salingerin tuotantoon hyvin jo aikaisemmin alkukielellä.