Ivan Denisovitšin päivä kuvaa yhden päivän päähenkilönsä elämässä. Ivan Denisovitš on tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankileirille Siperiaan. Tuomio tuli maanpetoksesta, sodassa Ivan Denisovitš jäi saksalaisten vangiksi ja pääsi pakoon, joten maanpetossyytehän siitä napsahti. Nyt on tuomiosta kuitenkin menossa kahdeksas vuosi ja elämä jatkaa leirillä tasaista kulkuaan.
Voisi kuvitella, että elämä vankileirillä on silkkaa helvettiä päivästä toiseen, eikä leiri varsinaisesti mikään mukava paikka olekaan: ruoka on kehnoa, vartijat sääntöineen mielivaltaisia, Siperian pakkaset kovia ja niin edelleen, mutta sittenkin Ivan Denisovitšin elämää ei voi silkaksi kärsimykseksi kuvailla.
Kahdeksan vuoden istumisen jälkeen Ivan Denisovitš on tottunut, sopeutunut, ja tuntee leirin tavat. Osaa pitää puolensa ja joustaa tarvittaessa. Ivan Denisovitšin päivä onkin mainio kuvaus siitä, miten olla onnellinen vähästä. Hieno tarina, kaikin puolin.
Samoihin kansiin on pakattu myös tarinat Tapahtui Kretšetovkan asemalla ja Matrjonan talo. Ensinmainittu kertoo luutnantti Zotovin pyristelyistä sodanaikaisen rautatieliikenteen parissa Kretšetovkan asemalla, junien järjestelijänä. Kiihkoton Zotov on hillitty mies, mutta novellin lopussa hän joutuu tekemään merkittävän päätöksen, joka vähän ravistelee Zotovin elämää.
Viimeinen novelli kertoo Matrjonasta, jonka taloon novellin kertoja asettuu asumaan, ilmeisesti vankileiriltä vapauduttuaan (kirjan novellit ovat ainakin jossain määrin omaelämäkerrallisia). Kirja kuvailee rauhallisesti eläkkeellä olevan lesken elämää ja toimeentuloa ja huipentuu yllättäviin tapahtumiin.
Kaikkiaan varsin mainio teos. Ei lainkaan raskasta luettavaa, mutta mielenkiintoista erilaisen maailman kuvausta.