Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Carlos Janinin laajan Itsemurhan sanakirjan suomentaminen on ollut pienelle Radium-kustantamolle varmastikin haastava suoritus. Yli 400-sivuinen kirja rakentuu itsemurhaan liittyvistä hakusanoista. Suurimman osan muodostavat luonnollisestikin henkilöhakusanat: on lukuisia kirjailijoita, taiteilijoita, muusikkoja ja poliitikkoja, mutta myös romaanien ja antiikin mytologian henkilöitä. Muut hakusanat käsittelevät sitten esimerkiksi eri menetelmiä, tunnettuja ja tuntemattomia itsemurhaa koskettavia romaaneja ja muita taideteoksia sekä filosofisia ja uskonnollisia suuntauksia.
Ajatuksena tällainen itsemurhaensyklopedia saattaa tuntua melko karulta ja makaaberiltakin, mutta itse asiassa se on hyvin mielenkiintoista luettavaa. Lyhyehköt artikkelit on koottu kunnioituksella ja hyvällä maulla, joten tirkistelymentaliteetilta vältytään. Paljonhan surullisia ihmiskohtaloita kirjassa on, enkä oikein pystynyt lukemaan sitä pitkiä aikoja kerrallaan, mutta toisaalta mukana on useita henkilöitä, joista teki mieli ryhtyä heti hakemaan lisää tietoa.
Arvokasta kirjassa on ennen muuta sen kiihkoton suhtautuminen aiheeseensa: itsemurhia ei romantisoida – ainakaan paljon – mutta ei myöskään tuomita, vaan riviensä välissä kirja puolustaa lähinnä ihmisen vapautta päättää elämästään ja kuolemastaan. Teoksen takakannessa on siteerattu Rousseaun sanoja: ”Kun yksilön elämä on pahasta hänelle itselleen eikä se ole enää hyväksi kenellekään, siitä vapautuminen on sallittua.” Eri asia kokonaan sitten on, miltä tällainen suhtautumistapa tuntuu vaikkapa itsemurhan tehneen omaisista, mutta heille en tätä kirjaa juuri suosittelisikaan aiheen kipeyden ja herkkyyden vuoksi.
Kirjan suomalainen kustantaja on lisännyt muutaman paikallisen itsemurhan tehneen kuuluisuuden – he ovat muuten Seppo Heikinheimo, Taneli Kekkonen, Vilho Lampi ja Juice Leskinen – mutta enimmäkseen mukana on Länsi-Euroopan maiden sekä Yhdysvaltojen henkilöitä; espanjankieliset maat ja Kuuba ovat tosin kovasti yliedustettuina, mutta se lienee ymmärrettävää, kun tekijä on itse Espanjasta lähtöisin.
Omat tietoni eivät ollenkaan riitä sen arvioimiseen, kuinka luotettava Itsemurhan sanakirja hakuteoksena on, paitsi että ihmettelin kovasti, kun amerikkalaista runoilijaa Anne Sextonia koskevassa artikkelissa hänet oli tituleerattu Sylvia Plathin ”ystäväksi ja rakastetuksi”. Ystävä ehkä, mutta rakastettu ainoastaan siinä tapauksessa, että Janinilla on asiasta jotain aivan uudenuutukaista tietoa, jota lukuisat Plath-elämäkerturit eivät ole tavoittaneet…
Joka tapauksessa Itsemurhan sanakirja on vaikkapa kirjallisuuden ilmiöistä kiinnostuneille ihan mielenkiintoinen teos. Ja onhan se sinänsä aikamoinen erikoisuus käännöskirjallisuutemme kentällä, mikä taas osoittaa, miten tarpeellisia pienkustantamot ovat.
