Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Operaatio ”Kristian Blombergin tuotanto haltuun” saapuu päätökseensä, kun luin tämän Blombergin toisen kokoelman vuodelta 2011. Kauniiden – ja leimallisen poesialaisten – kansien välistä löytyy runoilijan tyyliin sopivaa runoutta, jossa on kepeää aforistisuutta ja toisaalta historiallisten anekdoottien pudottelua ja faktojen noteeraamista.
Kaikesta huolimatta se yllättää hitaasti, varmuus, ettei ensimmäisen valokuvaan taltioidun henkilöllisyyttä tiedetä (1838).
Sekoitus on mainio. Blombergin tyyli maistuu minulle erinomaisesti ja tässä kokoelmassa on hyvässä terässä. Aihepiirit pyörivät äänen ja kuvan tallentamisen teknologian ympärillä. Kanteen on ikuistettu Louis Daguerren otos Boulevard du Temple; valokuvaamisen teknologia kiinnostaa Blombergia monelta kantilta, samoin koneellisesti luodut ääniaallot.
Itsekseen muuttuva on raikas ja ilmava runokokoelma, joka antaa mukavasti tilaa lukijalle, herättelee kiinnostavia ajatuspolkuja ja oivalluksia. Kuten vaikkapa tämän:
kuten on vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että salapoliisikertomuksen lajityyppi versoaa ihmisoikeuksien julistuksesta (1789).
Alaviite täsmentää, että kun tunnustusta ei voi enää tuottaa kiduttamalla, syyllisyys pitää osoittaa päättelykykyyn vetoavalla näytöllä. Tämä päättely on tosiaan salapoliisikertomuksen ytimessä. Viihdyn tällaisten huomioiden ja ensyklopedisen neppailun äärellä, siksi Itsekseen muuttuva minulle maistuukin oivallisesti.
