Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaksi ennen erottamatonta ystävää huomaavat keskenäisen suhteensa haalistuneen, eräs tyttö muistelee lapsuuttaan ränsistyvässä mutta ihanassa lähiössä ja toisaalla kaverukset hengaavat päämäärättömästi, kuten nuoruudessa tavataan tehdä. Lizzy Stewartin It’s Not What You Thought it Would Be on sarjakuvalle oikein sopiva nimi senkin kannalta, että teoksen sisältö yllätti ainakin itseni. Sarjakuva ei nimittäin kerro yhtenäistä tarinaa, ja lyhyiden tarinoiden kokoelmanakin se on aika omalaatuinen.
Sarjakuvan tarinat ovat arkisia, ja ne pääsääntöisesti koostuvat lyhyistä hetkistä eri ihmisten elämässä. Noissa hetkissä korostuu tietynlainen haikeus, tunne siitä että nykyhetki ei oikein ole sitä mitä olisit odottanut. Kuinka moni meistä onkaan ollut nuorena varma, että ystävyyssuhteemme kestää ikuisesti, vain huomatakseen että viimeisestä yhteydenotosta onkin jo vuosia? Ensimmäinen tarina päättyy kaihoisiin sanoihin ”The world from before is gone and there is a new world and it is completely different.” Surulliselta kuulostava lause kiteyttää sarjakuvan hyvin, mutta siihen sisältyy myös aimo annos toiveikkuutta; vaikka asiat eivät ehkä edenneet niin kuin ajateltiin, ei se vielä tarkoita sitä että asiat olisivat huonosti.
Totta puhuen, tämän kaltaiset teokset, joista puuttuu selkeä rakenne eivät kuitenkaan yleensä puhuttele minua. Tämänkin kanssa hetkisen mietin, että pidänkö sarjakuvasta vai en. Sarjakuvan teema ilmenee joissakin tarinoissa voimakkaammin kuin toisissa ja välillä tuntuu, että teoksessa ei oikein ole tarpeeksi sellaista punaista lankaa, joka vetäisi kokonaisuuden yhteen. Tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa, että teos jättää aika paljon tilaa lukijan omalle tulkinnalle siitä miten nämä eri tarinat lopulta nivoutuvat yhteen.
Tulkinnanvaraa on koska Stewartin tunnelmallinen kuvitus vaihtelee tekniikaltaan tarinasta toiseen. Ihmisten kasvot ovat Stewartin käsittelyssä myös aika pelkistetyt ja tästä seuraa eräs erikoinen asia. Jotkin hahmot vaikuttavat esiintyvän useammissa tarinoissa, mutta koska yksinkertaiset hahmot on piirretty ja väritetty aina hieman eri tavalla, asiasta jää välillä kuitenkin pieni epäilys. Ottaen huomioon, että nämä tarinat on alunperin julkaistu toisistaan erillään, on kai mahdollista että lukija alkaa myös kuvittelemaan yhteyksiä joita ei ole olemassakaan. Riippuu lukijasta pitääkö tätä epämääräisyyttä mielenkiintoisena yksityiskohtana vai pikemminkin vain ärsyttävänä.
Syy miksi sarjakuva kuitenkin toimii, johtuu Stewartin taidosta luoda uskottavia tilanteita ja dialogia. Kun kaksi tyttöä hengaa toimettomana koulun katolla, tilanne tuntuu täysin autenttiselta. Eikä pelkästään autenttiselta, vaan sellaiselta että tilanteeseen pystyy itsekin samaistumaan kympillä – juuri tuollaistahan se aikanaan oli. Varsinkin naisten (tai tyttöjen) välinen ystävyys tavoitetaan sarjakuvassa hyvin ja syytä tietysti onkin, sillä kaikki tarinoiden päähenkilöt ovat naisia. En tiedä mikä siinä on mutta monesti naisten välisestä ystävyydestä kerrottaessa sorrutaan todella ankeisiin kliseisiin. Stewartin kerronta on kuitenkin hienovaraista ja hyvällä tavalla epädramaattista. Pienistä hetkistä koostuva It’s Not What You Thought it Would Be on omalaatuinen ja tutustumisen arvoinen sarjakuva.
