Minervan syysjulkaisuihin mahtui pari sotakirjaa, jotka täydentävät toinen toisiaan hyvin. David Porterin Puna-Armeijan panssarivaunut esitteli yksityiskohtaisesti toisen maailmansodan venäläiskalustoa. Robert Kirchubelin Operaatiokartasto jatkaa tästä esitellen itärintaman merkittävimmät taistelut vaihe vaiheelta.
Toisen maailmansodan itärintaman laajuus on käsittämätön. Sekä Hitlerillä että Stalinilla oli käytössään miljoonia sotilaita ja mittavat määrät kalustoa.
Neljän vuoden lähes taukoamattoman sotimisen sijoittaminen yksien kansien väliin tietysti johtaa siihen, että hirvittävän tarkkaan tapahtumia ei voi kuvata. Silti Kirchubel onnistuu luomaan hyvän yleiskuvan vähällä. Kirjan rakenne seuraa operaatiokartastojen kaavaa: operaatiosta ensin esitellään taustoja yhden sivun verran, ja joukkojen liikkeet esitetään kartalla seuraavalla sivulla.
Kirchubelilla on armeijatausta, joka näkyy kirjan jäsentelyssä. Operaatiot on esitelty tasapainoisesti huomioiden molemmat osapuolet. Tapahtumien aikamääreiden kanssa voisi olla selvempi, paikoitellen kun on vaikea hahmottaa kuinka nopeasti taistelut ovat edenneet.
Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945, on juuri se mitä voi odottaakin: yleissilmäys itärintaman taisteluihin läpikäyden koko sodan. Sitä voi suositella sotastrategiasta kiinnostuneille.