Lähinnä puolivahingossa ja hetkellisestä uteliaisuudesta tartuin tilaisuuteen tutustua kirjaan Itärajatapaus. Aluksi kuuntelin sen äänikirjana ja sitten hankin sen käsiini kirjana ja selasin vielä ne hyvät kohdat, etenkin lopun.
Perhe lähtee itärajan tuntumaan, isä, äiti ja Sami. Tarinaa kerrotaan Samin näkökulmasta ja se on varsin hupaisa. Käydään isän veljen perheen luona, siskon luona ja lopuksi mummon luona. Oikein mukava sukulaisvierailukiertue.
Kun ollaan lähdetty Helsingistä, kaikki muuttuu. Jopa radion juontaja puhuu ihan eri lailla. Pientä huvittavaa vertailua sen suhteen, mitä on Helsingissä ja mitä sitten, kun tullaan sinne lähelle itärajaa. Sukulaisten murre on herkullista, noh, tälle lukijalle sitä aika lailla tutuinta.
Parasta kirjassa on huumori, joka on niin hersyvää tilannekomiikkaa, että nauroin moneen kertaan. Arkisia sattumuksia ja suoria toisistaan poikkeavia mielipiteitä, niin jopas oli maukas keitos.
Kun suunnilleen puolessa välissä tajusin Samista jotain, niin olinpa ajaa ojaan, kun autossa matkaa tein ja tajuntani kirkastui. Olin niin onnellinen siitä, että mikä tilanne, mikä kirjailijan upea jippo. Minua viisaammat tajuavat sen varmaan paljon aimmin, vaan kun minä muodostin käsityksen kupletin juonesta heti alkusivuilla ja se oli suhteellisen vankka.
Itärajatapaus on ihana lukuelämys; siitä jää hyvä mieli, tällaisia kirjoja, jotka on helppo lukea ja joissa on hupaisaa huumoria, voisi olla enemmän!