Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Italialainen ulsteri oli kyllä erittäin mieluinen yllätys minulle. Sain siitä vinkin ja onneksi otin vinkistä vaarin, koska se todella kannatti. Kirja todella oli ulsteri, jonka sisään 1960-luvun maaseudun tapahtumiin kääriydyin.
Kirjan minä on pieni poika, alussa vain kuusivuotias, jonka näkökulmasta kaikki nähdään ja koetaan. Tarina on puhuen kerrottu, joten senkin takia se tuntuu niin tarinalta, jota on mukava lukea.
Minäkertojalla on veljiä, kavereita, poikia, mutta myös Raisa, joka vaikuttaa olevan yksi tärkeimmistä. Lapset keskenään puhuvat asioista. Vanhemmille ei niinkään, koska he ovat töissä ja heillä ei vaan ole aikaa.
Lapsen näkökulmasta käydään elämää läpi, perhe-elämää, työntekoa, kuolemaa, ryyppäämistä, seksuaalista heräämistä, hyväksikäyttöä. Paljon asioita, jotka aikuisen näkökulmasta kuvattuna olisivat olleet paljon raskaampaa luettavaa. Nyt kun lapsi kertoo, se on ihmetystä täynnä ja kun tietää jonkun olevan väärin, niin porukalla hoidetaan ”tilit tasan”.
Taustalla on aikuisia, jotka ovat Karjalan evakoita. Aikuisten elämä ei ole mitään auvoista vaan totista työtä, että saa edes jotenkin lapset ruokittua.
Tämä tarina tuntuu niin kovin uskottavalta. Olisiko se sitten taas niin, että lapsen suusta se totuus tulee.
Kun tätä kirjaa lukee, sitä melkein palaa omaan 1960-luvun lapsuuteen tarkkailemaan elämää.
Hannu Hartikaisen teksti on aivan mahtavaa, juuri niin rikasta ja oivaltavaa, asiat kerrotaan niin kuin ne ovat, puhutaan oikeilla sanoilla, mutta silti ei niin, että lukija jotenkin kiusaantuisi. Mikä sitten ihan parasta, niin rivien välissä pilkahtaa huumori, aivan kuin aurinko ja se vasta lämmittääkin ja tekee hyvän olon.
