Matkalle taas: nyt Italiaan ja Milanoon sekä Alban Piemonteen Soraya Lanen kynän siivin. Uusiseelantilaisen Lanen Kuubalainen tytär ja Kreikkalainen tytär -romaanit houkuttelivat ja koukuttelivat mukaansa aikaisemmin, niin miksei muka yhtä lailla Italialainen tytär, joka on koko tämän Kadonneet tyttäret -sarjan itsenäinen avausosa.
Sentimentaalinen ja romanttinen matka lämpöön on taas tarjolla, kun Lily alkaa penkoa isoäitinsä ja samalla isoisoäitinsä alkuperää saatuaan käsiinsä Hopen aviottomien naisten adoptoitavien vauvojen kodista lattialankkujen alta löytyneen rasian, jonka sisällä on palanen Teatro alla Scalan käsiohjelmaa sekä jokin resepti. Rasian päällä on Lilyn isoäidin nimi Patricia Rhodes. Miksi isoäiti oli adoptoitu? Ja kuka oli hänen äitinsä, Lilyn isoisoäiti?
Monipolvinen sukutarina voi alkaa! 1940-luku nykyhetken kanssa vuorotellen.
Kuten yllä olevasta sukuselvittelyn monimutkaisuudesta näkyy, ei lukijakaan helpolla pääse mukana pysyäkseen. Ei niin helpolla kuin noissa kahdessa edellisessä kirjassa Kuubasta ja Kreikasta, joissa etsittiin isoäitiä. Nyt ennen kaikkea isoisoäitiä, ja näin ollen kohdennettavien sukulaisten lukumäärää tuplaantuu isoenoina ja isotäteinä ja pikkuserkkuina ja …
Italiaan viinitilalle ja hasselpähkinätilalle rasian tiedot Lilyn johdattavat, noilta seuduilta isoisoäiti, tuo prima ballerina absoluta, taitaa olla kotoisin. Kiihkeä rakkaustarina johtaa raskauteen ja katkeraan eroon ja taas uuteen toivoon. Entä miten käy Lilyn oman romanssin italialaisella viinitilalla?
Ai että miten Soraya Lanen monipolvinen teksti sydäntä taas koetteli – milloin ilon, milloin surun sävelin syvältäkin riipaisten!