Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Veikko syntyy keskelle sotavuosia opettajaperheen esikoiseksi ja sairastelee jatkuvasti pienenä. Äiti on kovin nuori ja yrittää hoitaa häntä parhaansa mukaan puutteen keskellä. Isä taas on rintamalla ja tukee pientä perhettä kirjeillä. Veikko on kuitenkin vammainen, kukaan ei tiedä syytä. Hän näkee huonosti, on lähes sokea. Lisäksi hän ei ole aivan täyspäinen, kuten maalla naapurit sanovat. Hän käyttäytyy kuitenkin kauniisti, tottelee äitiä ja käy mielellään naapureissa kylässä. Hän rakastaa myös radioita ja musiikkia. Jotkin asiat menevät välillä sekaisin eikä hän osaa tiettyjä perusasioita, mutta hän pärjää kuitenkin juuri sellaisena kuin on.
Veikolle on vuosien mittaan syntynyt kolme siskoa, joista kukin ovat lähtenyt taholleen. Kun äiti kuolee lähes 80-vuotiaana, jäävät isä ja Veikko kahdestaan. Kirsti-sisko kokee kuitenkin vastuuta perheen miehistä ja on huolissaan, miten he selviävät kaksin. Yllätys onkin se, että mitään yllätystä ei ole. Veikko käy ulkona kävelemässä sekä kesämökillä, jota hän erityisesti rakastaa, että myös kotipaikan ympäristössä. Isä pystyy vielä tekemään pieniä kotitöitä ja ruokahuolto toimittaa muonan miehille. Silti Kirstiä epäilyttää… Veikkohan on vammainen!
Kun isäkin menehtyy, Veikko siirtyy tukikotiin, asuntolaan, jonka sijaintia on naapuristossa kovasti paheksuttu. Hän tuntuu viihtyvän siellä ja oppivan uuttakin, mutta Kirsti tuntee velvollisuudekseen pitää yhteyttä veljeensä. Eikä enää niin velvollisuudekseenkaan — tuntuu, että hän on luomassa uutta suhdetta Veikkoon järjestelemällä tämän asioita, soittelemalla ja pyytämällä vierailuille sekä lämpimästi huolehtimalla. Tosin välillä hiukan hermostuen sekä itseensä että veljeensä. On vaikea luoda vasta aikuisena suhdetta veljeen ja opetella tuntemaan häntä paremmin. Veikko löytää tyttöystävän ja on oma iloinen itsensä, ainakin yleensä. Kirstiä sen sijaan huolettavat monet käytännön asiat ja toki – ihmisten mielipiteet heidän katsellessaan Veikkoa yhdessä kävelyllä hänen kanssaan.
Kuitenkin vähä vähältä Kirsti tutustuu veljeensä paremmin ihmisenä, omana itsenä. Apuna ovat myös sota-ajan kirjeet ja kertomukset, jotka kirjassakin vuorottelevat nykyajan kanssa. Millaista heidän äidillään onkaan ollut pienen siipirikon ja muun sisarusparven kanssa sodan aikana ja sen jälkeenkin? Lopulta Veikko saa myös kokea erään elämänsä unelmista, jonka Kirsti järjestää.
Miten ihmiset yleensä suhtautuvat vammaiseen ja miksi se on niin vaikeaa, Mirjami Hietala kysyy. Ehkä tästä romaanista voisi oppiakin jotakin, ainakin kutistaa omia ennakkoluulojaan vähäisemmäksi. Muistutus siitä, että vammaiset elävät keskuudessamme, monet pitkäänkin ja saavat edelleen kokea monenlaista kohtelua. Suosittelen vaikkapa kehitysvammaisten läheisille ja vammaistyötä tekeville, asuntojen ja tukikotien lähistöllä asuville sekä kaikille muuten vain hyvää perheromaania kaipaavalle, joille mikään inhimillinen ei ole vierasta.