Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja on edennyt toiseen osaansa. Eletään 1480-lukua Savon syrjäisillä korpimailla, jonne Juko Rautaparta muutti perheensä kera kruunun veroja vältelläkseen. Mutta kuten aloitusosasta Ikimetsien sydänmailla kävi ilmi, verottaja iski huonekuntaan poikkeuksellisen ahnaasti neljännesmies Tönius Ikäheimosen muodossa. Kaunainen neljännesmies ei jätä Jukoa rauhaan tälläkään kertaa ja kohtaamisissa syntyy pahaa jälkeä niin, että tapahtuneita joudutaan puimaan käräjillä asti. Suurimmaksi uhkaksi nousee kuitenkin kirjan nimen mukaisesti Iso härkä, joka ilmaantuu painajaisina Tenho-pojan uniin.
Kakkososan aluksi perhettä kohtaa suuri menetys, kun Juko Rautaparran äiti menehtyy väkivaltaisesti. Vainaja on saatettava haudan lepoon ja näin lukija imaistaan heti mukaan muinaissuomalaisten kaikkeuskäsityksiin. Kuvaukset elämän ja kuoleman rinnakkaisuudesta ja osittaisesta limittymisestä ovat kiehtovaa luettavaa. Ne saivat minut katsomaan oman paikkakuntani Karsikkomäkeä aivan uusin silmin ja miettimään sen ikivanhaa historiaa – aluehan kantaa merkityksellistä, lähes pyhää nimeä!
Tarinan keskiöön nousevat tällä kertaa Juko Rautaparran lapset Heiska, Varpu ja Tenho. Jokaisella heistä on omat seikkailunsa ja kasvukipuilunsa, joiden kautta tutustutaankin heihin perin juurin tarkkaan. Heiskaa uhkaa jopa kuolemantuomio, mutta onnekseen – tai taikuudesta on enemmänkin kyse – hän päätyy rakentamaan Olavinlinnaa. Pitkän ja vaarallisenkin reissun varrelle mahtuu niin sodan uhkaa kuin leimahtavaa rakkauttakin. Tenho jatkaa Yörnin äijän tietäjäopissa ja nuoresta iästään huolimatta hänelle lankeaa suuri vastuu taistelussa yliluonnollista, jättiläisen mittoihin paisuvaa härkää vastaan. Veljesten elämän rinnalla Varpu tuntee jäävänsä varjoon, eikä rinnakkaiselo äitipuoli-Matelin kanssa suju ristiriidoitta. Kuitenkin tuttavuus maahisten kanssa nostaa lopulta myös Varpun taistelemaan Isoa Härkää vastaan.
Lienen itsekin joutunut Yörnin äijän tai lappalaisnoitien lumouksen alle, sillä elin todeksi fiktiivisimmätkin osuudet yli 600-sivuista tarinaa. Jännitystä tästä ei todellakaan puutu. Voin mielessäni sijoittaa tapahtumat tutuille paikoille; tehdä mukana taivalta Rantasalmelta Juvalle ja nähdä Jukajärven lainehtivan Juvan kirkon ja kalmiston takaisella alueella. Olavinlinnan rakentaminen sai palaamaan historiantunneille ja pelkäämään rakennusmiesten mukana idästä nousevaa uhkaa. Myytit ja uskomukset, alinen maailma ja metsänpeitto muistuttavat ajasta, jolloin tieto siirtyi kerrottuina totuuksina ja taruina sukupolvelta toiselle.
Kirjasarja on suunniteltu kuusiosaiseksi, joten viimeistään nyt kannattaa hypätä Kamulan matkaan mukaan ja aloittaa tietysti ykkösosasta. Seuraavalta osalta odotan paljon ja kiinnostaa kovasti nähdä, miten paljon paikkailtavaa ison härän jäljiltä jäi. Dramaattinen loppu jää odottamaan selitystä!