Neuleet ovat keskeinen osa islantilaista käsityö- ja kulttuuriperinnettä. Kylmä ja tuulinen sää on vaatinut suojaavia vaatteita, ja islantilaisten lampaiden villa on ollut ainutlaatuisen lämmintä ja kosteudenkestävää. Kirjan alussa onkin selostus erilaisista islantilaisista langoista, jotka ovat aivan oma maailmansa. Mukana on myös muutama nettiosoite, jonka kautta islantilaisia lankoja voi hankkia.
Védis Jónsdóttir on koonnut kirjaansa peräti 65 neulemallia. Mukana on kaikenlaisia asusteita, mutta pääosan vievät tietysti perinteiset kirjoneulevillapaidat ja -takit, eli ne, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen, kun islantilaisista neuleista puhutaan. Ne on toteutettu useimmiten kaarrokeneuleina, jolloin sekä alaosa että hihat neulotaan pyöröinä, ja osat yhdistetään sitten kainaloissa yhteen ja neulotaan jälleen pyörönä. Tämän työtavan etuna on se, ettei valmiiseen neuleeseen tule käytännössä ollenkaan saumoja eikä kirjoneuletta tarvitse tehdä nurjalla. Kaikki kirjan neuletakit on taas tehty siten, että kappaleet neulotaan pyöröinä kuten edellä, ja valmiissa neuleessa ommellaan koneommel keskelle ja leikataan sitten halki. Tämä on minusta aina tuntunut vaikealta, mutta sitä sen ei pitäisi käsittääkseni olla.
Kirja on oikea islantilaisten mallien aarreaitta, ja vaikka puserot tuntuisivatkin arveluttavan suuritöisiltä, eivät ne itse asiassa ole kovinkaan hitaita, koska langat ovat paksuja. Kirjan valokuvat ovat hyvin kauniita ja ohjekuvat selkeitä. Jäin toivomaan ainoastaan tietoa siitä, voisiko islantilaisia lankoja jotenkin vaihtaa helpommin saatavilla oleviin lankoihin, mutta tästä ei mainittu mitään. Kokenut neuloja voi tämän kuitenkin varmaan tehdä neuletiheyksiä vertaamalla.