Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Islantilaiset kirjoneuleiset kaarrokevillapaidat ovat nyt neulontamuodin huipulla, joten oli mukavaa nähdä myös muunlaista islantilaista perinneneulontaa, jota tämä Guðrún Hannele Henttisen kirja herkullisesti esittelee. Lapasia siis, niistä ei niin paljon ole kirjoja ollutkaan, koska sukat ja siis villapaidat ovat vallanneet niin voimakkaasti neulontamaailman. Mutta käyttääkö lapasia enää kukaan? Kyllä vain minun mielestäni, olen nähnyt niitä varsinkin nuorilla, joille luulisi mahdollisuuden ulkonakin näppäillä mobiililaitetta olevan tärkeämpää kuin koreimmankin lapasen. Mutta tämä ei siis ihan pidä paikkaansa, onneksi, sillä lapasperinne on rikasta kaikkialla pohjolassa.
Henttinen kertoo kirjan mielenkiintoisessa esipuheessa, että neulomisen ovat tuoneet kauas Islantiin joko alankomaalaiset, englantilaiset tai saksalaiset kauppiaat jo 1500-luvulla. Neulominen valtasi pian alaa sekä hankalampia työvälineitä vaativalta kankaankudonnalta että hitaammalta kinnasneulan käytöltä. Mutta ahkeria neulojia islantilaiset sitten olivatkin, neuleista tuli tärkeä vientiartikkeli 1800-luvulla, joten kaikkien oletettiin osallistuvan siihen; kuten Henttinen kirjoittaa, ”jopa kyläilijöitä pyydettiin tarttumaan neuleeseen, sillä joutilaisuutta ei katsottu hyvällä.”
Kirjan mallit ovat minusta hyvin kauniita ja tietenkin tyypillisen tyylikkäällä tavalla islantilaisia. Monet kuviot ovat ainakin muunnelmina villapaidoista tuttuja. Lapasten väritykseen on annettu aina kaksi vaihtoehtoa: alkuperäisempi, yleensä luonnonvärisillä villoilla toteutettu, sekä nykyaikainen värikkäämpi versio. Tämä Henttisen kirja kuuluu sitten niihin kärsivällisemmille neulojille, joille ei ole tärkeätä vain tehdä nopeaa työtä paksusta langasta isoilla puikoilla. Malleissa käytetyt langat, joihin annetaan aina merkkiehdotus, ovat melko ohuita ja puikot sen mukaisia eli 2–2,5-numeroisia. Mutta ajattelisin, että lapaset ovat kuitenkin sen verran pieni työ, että sitä kärsivällisyyttä voisi opetella vaikka niiden kautta.
Ohjeet ovat hyvin perusteellisia, ja alussa on tukeva tekniikkaosuus. Lyhenteet on selostettu havainnollisesti, ja mukana oleviin pariin pitsineulemalliin on annettu sekä sanalliset että kuvalliset ohjeet. Lisäksi ohjeiden alussa on kerrottu, onko malli sopiva aloittelevalle vai kokeneemmalle neulojalle. Kirjaa selatessani muutama oikein kaunis ohje ikään kuin vaati neulomista, vaikkapa melko yksinkertaiselta näyttävä Svala, jossa oli helppo aukkopeukalo ilman kiilaa ja hyvin selkeä kirjoneulemalli, sekä selvästi runsaskuvioisempi Halla, jonka rikkaassa värityksessä oli peräti kuusi villan luontaista sävyä, joita kaikkia kuitenkin löytyy kotoisesta Pirkka-langastamme.
Ihana neulekirja jälleen kerran!
