Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miten käy pienperheessä, jossa sukupuoliroolit ajautuvat hieman toisin kuin tavallisesti on suunniteltu. Isä on mukana toki lapsen tekemisessä, mutta myös aktiivisesti äitiysneuvolassa ja synnytyksessä sen, minkä ehtii. Lapsen saaminen ei ole kaikilta osin aina iloa ja auvoa, sen tämäkin pariskunta toteaa. Vuorotteluvastuu on kuitenkin jo tässä vaiheessa molemmilla.
Haastetta tuo oma työ ja sen satunnaiset projektit, vapaata aikaa jää harvoin. Itseä varten tai oikeastaan heitä – isää ja äitiä varten. Lapsi on kuitenkin viisas, kaunis ja suloinen. Paitsi silloin, kun kärsii koliikista tai on muutoin pahalla tuulella. Kun vaimo on ensin kotiäitinä, muuttuvat roolit myöhemmin. Isä on sitä mieltä, että nyt vaimo voi suorittaa opintonsa loppuun ja hän jäädä kotiin hoitamaan lasta. Antaa aikaansa ja samalla ehkä tehdä etätöitä.
Aikomus on molemminpuolin kaunis ja toteutuskin toimii, mutta mies kokee olevansa melkoinen kummajainen monessakin paikassa. Vauvamuskarissa hän on ainoa isä, samoin monessa muussakin paikassa. Aina saa kuulla kehuja, pitää oikein miettiä äänensävyä, millä ne sanotaan. Hän huomaa myös joskus olevansa raivoissaan vaimolleen, joka puhuu vain opiskelusta ja jää huoletta ilmoittamatta jatkamaan projektia iltamyöhään pistäytyen myös lasilliselle. Arkielämässä hän kuitenkin tajuaa, että tämä on juuri sitä samaa, mitä äiti – jokainen äiti – kokee päivittäin. Miksi se olisi koti-isälle jotenkin poikkeuksellista?
Hippo Taatilan esikoisromaani on mustan huumorin sävyttämä kertomus kohta valmistuvista, työssäkäyvistä, city-ihmisistä ja osittain ekoilijoistakin, joista pahimmat särmät kyllä karisevat vauvan ilmestyessä todellisena pötköttämään sängylle. Kirjassa on muutamia loistokkaita tarinoita, useita stereotypioiden kaatoja sekä paljon tavallista tarinaa lapsiperheen arjesta ja sen haasteista.
Suosittelen, tämän luki oikein mielellään ja varsinkin isän näkökulmasta; ei mitään kaunistelua vaan räkää ja itkua, jos siihen on aihetta! Ei ole oikeaa tapaa olla isä tai äiti, on vain oma tapa toimia. Viimeistään tässä vaiheessa on aikuistuttava ja se voi koskea monellakin tapaa. Osuva romaani miehen näkökulmasta vanhempien rooliin ja vauvan hoitamiseen sekä koti-isyyteen – toivottavasti tämä myös kannustaisi muita miehiä edes kokeilemaan.