Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Åsa Larsson on kirjoittanut aiemmin viisi teosta kiirunalaisen syyttäjän Rebecka Martinssonin murhatutkimuksista; viimeisin, Uhrilahja, ilmestyi suomeksi 2012. Kymmenen vuoden hiljaisuus ei ole kuitenkaan vienyt Rebeckan henkilöhahmosta, hänen kohtaamistaan rikoksista tai Kiirunan karuista maisemista kärkeä, sillä tämä sarjan päätösosa on hyvin korkeatasoista rikoskirjallisuutta.
Romaani lähtee liikkeelle kuusikymppisestä Ragnhild Pekkarista, joka on päättänyt tehdä itsemurhan ja saada sen näyttämään onnettomuudelta. Kesken valmistelujen hän menee kuitenkin kotisaarelleen ja löytää sieltä paitsi alkoholistiveljensä kuolleena, myös tuntemattoman ruumiin. Asiaa ei voi jättää sikseen, ja niin rikostutkinta pyörähtää käyntiin. Muutamien mutkien jälkeen Rebeckasta tulee tapauksien syyttäjä. Hänen elämässään on tapahtunut isoja asioita, sillä hän on eronnut aikaisemmasta miesystävästään Kristeristä ja elelee nyt yksin mökissään. Elämä ei ole aina hääviä, sillä hän ikävöi yhä Kristeriä, vaikka onkin itse pannut välit poikki. Hän naukkailee yksinään vodkaa ja kotipolttoista viinaa, ja hänestä sanotaan:
Rebecka näytti laihalta. Tummat silmänaluset. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Rebecka oli kuin Biran, hänen lempitunturinsa.
Voi melkein sanoa, että Rebeckan sekä kuolemansairaan oikeuslääkäri Bengt Pohjasen, poliisien Anna-Marian, Tommyn ja jo eläköityneen poliisin Sven-Erikin lisäksi keskeisenä hahmona kirjassa ovat Kiirunan karu, luminen maisema ja sen luonto. Suru Kiirunan kaupungin hävittämisestä, lumimyrskyt, kinokset ja niissä ponnistelevat moottorikelkat. Kaikki tämä on kuvattu erinomaisesti, lukija voi aistia tunnelmat keväisessä Suomessakin.
Henkilöhahmotkin ovat hyvin uskottavia; Rebeckan epävakautta ei ole mitenkään kaunisteltu ja siloteltu. Myös yksinäinen Ragnhild on mielenkiintoinen. Hän puhuu itsekseen Jumalalleen kuin Gunnar Barbarotti konsanaan ja vaatii tätä tilille elämän epäoikeudenmukaisuuksista. Eikä murhajuonessakaan ole mitään vikaa, joten voin lämpimästi suositella tätä kirjaa ja vain toivoa, ettei taitava Åsa Larsson vain lopettaisi kirjailijanuraansa, vaikka Rebeckan tarina tuleekin tässä kirjassa päätökseen.
