Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tervetuloa Ashtabulaan! Mussolini ja Hitler aikovat tehdä maailmasta lopun Euroopassa, mutta Britannian siirtomaavallan alaisessa Nigeriassa on maailmansotaa tärkeämpiäkin asioita. Isaran takapajuisen vuoristokaupungin heimokuningas on kuollut ja valtaistuimelle tarvitaan uutta verta. Apua pyydetään sivistyneelta Isaran kasvatilta, nuorelta opettaja Akinyode Soditanilta sekä hänen tovereiltaan.
Isara on nigerialaisnobelisti Wole Soyinkan monipuolinen kertomus hänen omasta opettajaisästään ja hänen ystävistään, kunnianosoitus kirjailijan omille juurille vanhassa siirtomaa-Afrikassa.
Isaran alaotsikko Matka ”Esseen” ympäri kuvaa Soyinkan romaania oikeastaan melko osuvasti, sillä se pyrkii antamaan mahdollisimman monipuolisen kuvan Akinyodesta elämänsä eri alueilla — seminaariin matkustavana nuorukaisena, arvostettuna ja sivistyneenä Opettajana, isänsä ja kotikaupunkinsa poikana, perheenpäänä, ystävänä, kuninkaantekijänä. Isaran rakenteesta on turha kovinkaan selkeää kronologiaa hakea; juontakaan ei teoksessa ole kuin nimellisesti. Ennemminkin Soyinka vaeltelee muistoissaan vapaasti luoden kirjallisen Isaran: ei niinkään kertomusta kuin paikan, tavat ja oikeat ihmiset.
On Isara myös kieltämättä melkoisen raskasta luettavaa. Koko Soyinkan kuvaama aika ja kulttuuri ovat itselleni varsin vieraita, eikä tarttumapintaa tunnu ainakaan alkuun löytyvän (olin lukenut hyvän matkaa yli kolmasosan ennen kuin ymmärsin, missä ajassa kirjassa liikuttiin). Lukemista hankaloittavat myös lukuista heimokieliset sanat ja ilmaukset, joiden selvittämiseksi joutuu jatkuvasti loikkimaan kirjan lopun sanasto-osioon. Jonkinlaista kompromissiä olisin ehkä toivonut autenttisuuden ja luettavuuden välille. Mutta mitä pidemmälle Isaran poluille eksyy, sitä palkitsevammalta Wole Soyinkan teksti alkaa maistua. Herkulliset keskustelut, kovasti aidonoloiset henkilöt, länsimaisen imperialistisen kulttuurin rinnakkainelo perinteisten heimoperinteiden kanssa, kristinuskon lomittuminen luonnonuskontojen kanssa. Ja niin edelleen.
Ihan kaikille ei Wole Soyinkan romaania voi suositella, sillä Isara on ainakin eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen kirjallisuuteen tottuneelle lukijalle varsin erikoinen tapaus. Mutta ainakin minulle — ja lukupiirille, jossa kirjaa käsittelimme — Isara osoittautui lopulta varsin antoisaksi lukukokemukseksi.
