Sonny Lofthus on leppoisa vanki oslolaisessa vankilassa. Hän istuu tuomiota murhasta, jota ei tehnyt, sillä sitä hän tekee: istuu tuomioita muiden puolesta. Palkkioksi hänet pidetään heroiinissa. Sonny on muiden vankien suosiossa, koska hän ei puhu, vain kuuntelee. Hänestä on tullut eräänlainen rippi-isä muille vangeille.
Eräänä päivänä Sonny kuitenkin kuulee jotain sellaista, joka saa häneen elämää. Hän saa kuulla totuuden isästään, poliisista, jonka ura päättyi itsemurhaan – joka ei ollutkaan itsemurha. Sonny karkaa vankilasta ja aloittaa hurjan kostoretken, jonka kohteena ovat hänen isänsä tappaja ja poliisissa toiminut myyrä, jonka vuoksi Sonnyn isä kuoli.
Toisena päähenkilönä kirjassa toimii vanha poliisi, Sonnyn isän ystävä, Simon Kefas (onpa hivenen merkityksillä ladattu nimi, etenkin kun luottamuksen pettäminen on yksi kirjan vahvoista teemoista). Simon on juuttunut uraputkessa paikoilleen peliongelmansa vuoksi. Hän pääsee Sonnyn jäljille uuden työparinsa, nuoren ja energisen Kari Adelin kanssa. Alkaa monitasoinen ajojahti.
Jo Nesbø on kirjoittanut vauhdikkaan kirjan. Realismista viis, Nesbø pyörittää henkilökaartiaan taitavasti ja leikkaa taitavasti kohtauksesta toiseen. Kunhan alun pohjustuksesta selviää, tapahtumat lähtevät vyörymään ja Sonnyn tarina on paljon muutakin kuin vain taas yksi kostoretki. Nesbø on taitava kirjoittaja, joka pärjää kyllä ilman Harry Holeakin.