Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomalainen mies yhä hakee ja hakee, etsii ja etsii paikkaansa ja maskuliinisuuttaan, vaikka sodasta jo huitkotva, ja nyt vielä kaiken lisäksi tässä #metoon puristuksessa! Löytyisikö sotakirjallisuudesta?
Miestutkija, aseistakieltäytyjä, kamppailulajien harrastaja Arto Jokinen (1964–2016) yrittää, käy läpi koko suomalaisen sotakirjallisuuden Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kautta viimeisimpiin sotakirjoihin ja kirjailijoihin, joista tuotteliain on ollut Reino Lehväslaiho 45 sotakirjallaan.
Tavoitteena on sotakirjallisuuden sukupuolitietoinen ja feministinen luenta, tarkastella maskuliinisuuden ja kansallisen identiteetin rakentumista sotakuvausten ja niiden esittämän väkivallan yhteydessä.
Tulos tässä:
”Sota myllersi heteroseksuaalisen käyttäytymisen normeja. Miesten ollessa rintamalla naiset olivat kantaneet vastuun kotirintaman elämästä ja hoitaneet työt, jotka olivat aiemmin kuuluneet miehille. Samalla seksuaalista moraalia oli arvioitu uudelleen, kun ennenaikaisen kuoleman mahdollisuus oli osa arkea ja jatkuvuuden tilalle oli astunut epävarmuus.”
Naiset itsenäistyivät, miehet käskyläisinä olivat menettäneet oma-aloitteisuuden ja vastuuntunteen.
Siinäpä sitten mietit, onko maskuliininen väkivaltaisuus biologista vai kulttuurista ja missä suhteessa!
Mielenkiintoista tutkintaa, joka Jokiselta jäi kesken ja jota toimittajat Soikkeli ja Kivimäki kokoavat; Jokisen päämääränä ja tarkoituksena oli tehdä väitöskirja. Tutkimusmateriaalista ei ole ollut puutetta, sillä pelkästään talvi- ja jatkosotaan liittyvien kirjojen luku ylitti tuhannen rajan jo 1990-luvun alussa, minkä jälkeen vuosittain on ilmestynyt vielä toistakymmentä teosta.
Kerrankin tuli tutustuttua kunnolla sotakirjallisuuteen ja sen kirjoittajiin, ainakin nimiin, mitä olen kaihtanut ja vältellyt näihin päiviin siinä missä dekkarien lukemistakin. Paitsi Veikko Huovisen Rauhanpiippua: siihen olen kyllä mielistynyt ja useampaan otteeseen paneutunut. Ilmankos se ei sitten olekaan näiden Jokisen tutkimien kirjojen joukossa!
Eiköhän tässä miehenpaikka ja maskuliinisuus liene nyt selvä ja selvinnyt. Ja #metoo osoittaa loppusijoituksen.