Tämä iso ja painava kirja otti ja vei minut mennessään menneeseen. Huolimatta siitä, että se on olevinaan iso, niin se on aika nopeasti luettu. Siis, mikäli haluaa vaan lukea suomeksi tai ruotsiksi. Kirja on kaksikielinen, molemmat kielet kulkevat rinnakkain. Kun lukee vain toisella kielellä ja katselee kuvat, kirja on pian lopussa. Kuvat ovat erinomaisia ja pääosin Karin Ehrnroothin kamerasta.
Olen tutustunut muihinkin Adolf Ehrnroothia käsitteleviin kirjoihin, mutta tämä toi hänet jotenkin lähemmäksi. Jalkaväenkenraalin tytär, esikoinen, kertoo tässä ihanassa kirjassa isästään lapsen ja nimenomaan tyttären silmin, millainen mies oli tämä kovia kokenut sotaveteraani.
Elämä Kakskerran Solgårdenissa avautuu kaikessa erilaisuudessaan. Millainen oli tämä sodat kokenut mies isänä? Äidistäkin, saksalaisesta kreivittärestä, Karin Birgitte Schackista kerrotaan. Sisarukset, Hans Adolf ja Eva jäävät vähemmälle. Vuodenajat, meri ja puutarha tulevat lähelle tässä Karin Ehrnroothin koskettavasti kirjoitetussa kirjassa. Kotielämä ja arki tässä perheessä olikin melko tavallista.
Kirja tuo esille kipeitäkin asioita, mutta päällimmäiseksi jää lämpö, kunnioitus ja ymmärrys vanhaa isää kohtaan. Uskoisin, että jos vanha kenraali olisi tämän kirjan lukenut, hän olisi pitänyt siitä. Uskon myös, että kaikki jotka tämän kirjan lukevat, eivät saa sitä heti mielestään.