Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pienen perheen tarina pakkasen keskeltä pohjoisesta.
Mariannen piti olla vain välivuoden ajan opiskelemassa perinnekäsitöitä, mutta kun nuoret poromiehet vilkuttelivat silmiään hän tulikin jääneeksi Lappiin. Jounilla on kunnon poroelo ja vaimolleen hän hommasi villisikoja kasvatettavaksi, että tälläkin olisi järkevää tekemistä. Lenne käy koulua ja rakastaa luontoa, erämaita ja poroja. Pieni perhe näyttäisi elävän hiljaista ja mukavaa elämää, mutta kaikki ei ole niin idyllistä.
Marianne kaipaa pois, elämää ympärilleen, vaihtoehtoja hiljaisuudelle. Hän haluaisi käydä kahviloissa, elokuvissa, keskustella asioista ja tehdä jotakin. Hän ei keksi muuta kuin hakeutua sosiaalisen median kautta yhteyteen anonyymien kanssa. Hän haluaa takaisin etelään ja asutuille maille. Jouni tuntee, että kaikki ei ole kunnossa. Mutta milloin mies on puhunut suoraan kaipuustaan? Ei ainakaan hän. Ei hän osaa, vaikka haluaisikin. Ja kun hän yrittää, se ei enää onnistu.
Lenne kärsii kodin ilmapiiristä ja osa siitä purkautuu koulussa lievään häiriköintiin. Toisaalta hän elää rikkaassa mielikuvitusmaailmassa ja ryhtyy Poropojaksi, joka pelastaa kaikki tilanteet. Kun pojan opettaja tulee sekaantuneeksi perheen elämään lähemmin, tulee myös hänen kytkentänsä Lappiin esille.
Isän kanssa kahden on perhe- ja ihmissuhderomaani, joka tuo esiin kotimaan eri alueiden tyypillisiä piirteitä, eroja ja yhtäläisyyksiä. Jokaisen on lopulta kuitenkin vastattava omasta käytöksestään – sekä aikaisemmasta että tulevista ratkaisuista. Kirja tuo hyvin esiin pohjoisen ongelmia, mutta myös siellä elämisen ja asumisen hyviä puolia. Ihmissuhteet ja ihmisten väliset suhteet ovat kuitenkin joka paikassa tärkeitä ja varsinkin silloin, kun perheessä jokin alkaa mennä pieleen.
Kerronta on avointa ja lämmintä sekä välillä hulvatontakin, vaikka ei aina ehkä kaunista. Silti mieltä hivelee tämän lukemisen jälkeen. Jokin tässä romaanissa viehättää, kaikessa paljastavuudessaan ja rosoisuudessaan. Kirjan ulkoasu on myös mielenkiintoisen erilainen, josta kiitokset.
Suosittelen kotimaisen uuden kirjallisuuden ystäville, vaikka hiukan liiallista tyypittelyä vastaan tuleekin.