Kuusamolainen äidinkielen opettaja Petri Vartiainen kuvaa esikoisteoksessaan isyyttä. Isäasentoja on kuvaus miehen kasvusta isäksi. Ensin yksi lapsi, pian toinen, ja vähän myöhemmin, vaimon painostuksen myötä, kolmas.
Kirja kuvaa myös muita isiä: vaaria, ukkia, setää, enoa. Omaa isää, tietysti, ja tämän vanhuutta ja, lopulta, kuolemaa.
Vartiaisen tyyli on runollinen; hän on kirjallisuusmiehiä, se näkyy, ja välillä lause on turhankin runollista minun konkreettisempaan makuuni. Kahden lapsen isänä löydän kuitenkin kirjasta aivan riittävästi kosketuspintaa. Ei tämä minun isyyttäni täysin kuvaa, mutta ei niin kaukanakaan ole.
Jos kirja on vielä loppuvuodesta muistissa, Isäasentoja on varsin ilmeistä isänpäivälahja-ainesta.