Irman elämää kerrottuna neljässä eri elämänvaiheessa, tyyliin keski-ikäinen nainen katsoo itseään peilistä.
Kirja alkaa matkalla entisessä Neuvostoliitossa, juuri vapautuneessa Baltiassa. Matkalla mikään ei oikein mene nappiin ja matkan loppu on helpotus. Järkytys tulee vasta Irman palatessa kotiin. Ursula — kuka lieneekin — on nukkunut isin vieressä monta yötä ja ripustanut myös pyykit kuivumaan. Tästä Irma saa lopulliset kilarit ja heittää miehensä ulos… asiaa ovat toki edesauttaneet jo aikaisemmat tapahtumat ja pettämiset.
Toiseksi Irma on lomalla ystävänsä kanssa ja tapaa rakastajan, suhteen, jonka ei pitäisi jatkua. Suhde kuitenkin tihenee, Irma on hullaantunut eikä mieskään pane tapaamisia pahakseen, varoo kuitenkin esiintymästä julkisesti naisen kanssa ja kertoo kotonaan mitä omituisempia selityksiä menoilleen. Irma rakastaa — kunnes miehen loman jälkeen kertoo jättävänsä tämän. Mies jää vain ihmettelemään miksi ja Irma tietysti perustelee ratkaisunsa.
Kolmanneksi Irma tapaa entisen miehensä, joka on jäänyt leskeksi ja elää niin sanottua armovuotta. Mies tulee käymään Helsingissä, mutta Irma ei enää tunne miestä samaksi eikä mieskään tunnu olevan kiinnostunut Irmasta. Lapsetkin kohtelevat miestä oudosti. Tässä tilannetta kuvataan enemmän miehen näkökulmasta.
Lopulta Irma on jo iäkäs, mutta katselee peilistä itseään, joogaa ja ihmettelee, miksi hänen ikäisensä naiset vielä vaivautuvat laittautumaan — ja vain miesten takia. Irma on nyt hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, omat rajansa ja oman ruumiinsa, omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Hän on tyytyväinen elämäänsä nyt ja juuri tässä, tällaisena. Hän muistelee oudohkoa lapsuuttaan hellästi ja ymmärtäväisesti. Nyt lopulta hän hallitsee omaa elämäänsä.
Suosittelen — erinomaista elämän ja eri ikäkausien kuvausta yhden henkilön kokemuksien kautta, sopivaa kaikille naisen elämästä ja naiseudesta kiinnostuneille.