Hassan Blasimin edellinen kokoelma Vapaudenaukion mielipuoli herätti paljon positiivista pöhinää viime vuonna; kehuttiinpa se täälläkin. En ole vieläkään lukenut, mutta tämä uusi vaikutti ainakin Hannun arvostelun perusteella edeltäjänsä kaltaiselta.
Tarjolla on satsi surrealismia irakilaiseen tapaan. Valtaosa novelleista sijoittuu Irakin viimeaikojen hulluihin vuosiin. Tarinoissa on julmuutta ja mielipuolisia käänteitä. Ne ovat kiehtova kurkistus aivan toisenlaiseen todellisuuteen. ”Tuhat ja yksi veistä” kertoo esimerkiksi jalkapallosta ja ihmisistä, joita yhdistää kyky kadottaa veitsiä pelkästään katseella. Onneksi mukana on yksi, joka saa veitset ilmestymään takaisin.
Niminovelli ”Irakin Purkkajeesus” kertoo kristitystä purkkaa jauhavasta Danielista, joka saa sodassa hengenpelastavia etiäisiä. Vatsakipu ennakoi kranaatti-iskua, pallien kutina taisteluhelikopteria ja aivastus ohjusiskua. ”Se oli farssisotaa, ja me siinä lammasarmeijaa.”
Suomennetussa laitoksessa on mukana pari Suomeen sijoittuvaa novellia, joita ei ulkomaisissa laitoksissa ole. On kai väärin sanoa, että tätä hämmentävää ja lievästi ahdistavaa kirjaa on helppo suositella, mutta suosittelen kuitenkin: ihan heti ei toista samanlaista kokoelmaa tule mieleen. Irak on maana ollut 1990-luvun jälkeen sen verran tapetilla, että näkökulman ottaminen on perusteltua.