Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Marguerite on nuori nainen, jonka elämä vaikuttaa päällisin puolin normaalilta. Parisuhteessa ja työelämässä on kuitenkin jatkuvasti pientä kitkaa, joiden syytä Margueriten on vaikea hahmoittaa. Small talk ja työpaikan sanomattomat säännöt eivät niin millään avaudu Margueritelle, eikä hälyinen ympäristö muutenkaan tunnu sopivan hänelle, niin tehokas työntekijä kuin hän onkin. Sosiaalisen poikaystävän on myös vaikea ymmärtää tyttöystäväänsä. Miksi Marguerite mielummin eristäytyy omiin oloihinsa, sen sijaan, että nauttisi muiden ihmisten seurasta?
Sarjakuva Invisible Differences perustuu Julie Dachezin omiin kokemuksiin Aspergerin oireyhtymästä. Dachez ymmärsi vasta suhteellisen myöhään mistä hänen ongelmansa oikein johtuivat ja tästä on kiittäminen nähtävästi ranskalaisten yleistä tietämättömyyttä Aspergerin oireyhtymästä. Autismi kyllä sinänsä tunnetaan, mutta se yhdistetään pikemminkin Sademiehen kaltaisiin syvästi autistisiin ihmisiin. Dachez heittää sarjakuvan loppuun mielenkiintoisen tilaston, jonka mukaan Ranskassa vain 20% autisminkirjoisista lapsista käy ylipäätään koulua siinä missä muualla Euroopassa ollaan 80% tuntumassa. Tämä seikka epäilemättä selittää Invisible Differencesin opettavaista luonnetta.
Margueriten tarinan kautta selviää autisminkirjon tyypilliset oireet, minkälaisia reaktioita ne usein aiheuttavat muissa ihmisissä ja minkälaiset ratkaisut auttoivat ainakin Dachezia itseään oman elämänsä uudelleenjärjestelyssä. Sarjakuva onkin selkeästi suunnattu paitsi vertaistueksi ihmisille joilla on Aspergerin oireyhtymä, niin myös opetusmateriaaliksi ihmisille jotka eivät asiasta hirveästi tiedä. Sarjakuvan lopusta löytyy myös liite jossa selitetään autismikirjosta keskeisimmät faktat, sekä vinkataan asiaan liittyvää hyödyllistä kirjallisuutta.
Näinkin opettavainen lähestymistapa saattaisi helposti käydä satunnaiselle lukijalle tylsäksi, ja Margueriten tarina itsessään on myös hyvin arkinen ilman suuria dramaattisia tapahtumia. Sen vuoksi yllätyinkin siitä, että tarina kuitenkin pysyi ihan nautittavana loppuun asti. Tästä on kiittäminen paljolti myös Madamoiselle Carolinea, eli tarinan piirtäjää. Carolinen tyyli on aika persoonallinen, hieman lastenkirjamainen ja se sopi mielestäni tarinaan oikein hyvin. Merkillepantavaa on, miten sarjakuvan alkupuolen värimaailma on lähinnä harmaan ja punaisen sävyttämää, mutta Margueriten löytäessä ratkaisuja ongelmiinsa myös värimaailma puhkeaa kukkaan, mihin sarjakuvan nimikin viittaa. Mikäli aihe yhtään kiinnostaa, niin Invisible Differences on kyllä ihan katsastamisen arvoinen tapaus.