Jussi Vares on viettämässä viihdykästä viikonloppua naisystävänsä hulppealla mökillä Turun saaristossa. Mukaan ilmoittaa yllättäen liittyvänsä Petran tytär, joka on tulossa yhteysaluksella ja pariskunta lupaa lähteä häntä vastaan. Aamulla tunnelma on erikoinen, hyytävä ja pahaenteinen sankan merisavun peittäessä kaiken – m/s Vätterniä ei kuulu eikä näy. Alus löytyy ajelehtimassa, hiljaisena ja täynnä kuolemaa. Kaikki työntekijät ja matkustajat on ammuttu. Lopulta jokainen löytyy, vain yksi henkilö on vielä kateissa. Kuka on teon takana ja miksi? Spekulaatiot ovat hurjaakin hurjemmat varsinkin iltapäivälehtien sivuilla. Lopulta Vareskin joutuu mukaan tapaukseen, sillä hänet palkataan puhdistamaan kadonneen Janitan maine. Petran tyttären arvellaan sekaantuneen tapaukseen ja hurjia huhuja lietsoo se, että ruumistakaan ei löydy. Vares suostuu mukaan tietämättä todellakaan mihin on joutumassa.
Samaan aikaan USA:ssa Montanan syrjämailla, crow-intiaanien reservaatissa, eräs suomalainen nuori nainen joutuu pulaan autonsa takia sekä lopulta erittäin suuriin vaikeuksiin, jotka ovat viedä häneltä hengen. Pelastus saapuu yllättävältä taholta ja tästä alkaa merkittävä ihmissuhde, jolla on vielä suuri merkitys monessakin asiassa. Kun nainen palaa hoitamaan omia asioitaan Turkuun eikä hänestä kuulukaan mitään, on Albertilla vain yksi mahdollisuus: seurata leidin jälkiä Suomeen sekä ottaa yhteyttä erääseen yksityisetsivään. Onko kosto saanut omansa?
Vares joutuu tekemään töitä samanaikaisesti kahden jutun kanssa, jotka oudosti näyttävät jollakin tavalla olevan yhteydessä toisiinsa. Työn ikäviin puoliin kuuluu kuitenkin se, että lähimmät ihmissuhteet näyttävätkin aivan toisilta niitä tarkastellessa kuin lopulta luulisi. Piirit ovat pienet varsinkin Turussa, joten yllätyksiä tulee eteen jatkuvasti. Lopulta kaikki kuitenkin sujuu parhain päin, roistot ovat kiipelissä ja Albertkin löytää rakkaansa. Yksityisetsiväkin näyttää löytävän rinnalleen nuorempaa seuraa ja kaikki voivat olla onnellisia. Myös jutusta suurimman tuomion saanut – ainakin hetken, sillä koston jäljet voivat elää kauan ja tulos on lopulta karmaiseva.
Intiaani on Reijo Mäen taidokkaasti omalla taatulla tyylillään laatima Vares-tarina, jossa sivutaan hänen aina ihailemaansa intiaanikulttuuria. Päällekkäistarinat ideana toimivat muuten, mutta jotakin jää puuttumaan. Ei siis ehkä aivan Vareksen parhaiden seikkailujen veroista, mutta toki kelpoa luettavaa vaikka kesäksi tai syksyn synkimpiin säihin. Vareksen ystäville tietysti ehdoton hankinta, mutta muut jaksanevat odottaakin.