Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
– Meillä ei ole mitään sanottavaa omasta kuolemastamme.
Meksikolaisen Carlos Fuentesin aseistariisuva romaaninaloitus tempaisee lukijan heti ensimmäiseltä sivulta alkaen 93-vuotiaan huippukapellimestarin muistoihin. Muisti onkin kantavana teemana koko teokselle, niin yksittäisen ihmisen muistot kuin koko ihmiskunnankin kollektiivinen muisti. Ja vanha kapellimestari muistaa Inezin — oopperan meksikolaisen primadonnan. Inez ja kapellimestari tapasivat eri puolilla maailmaa monta kertaa. Jokaisella kerralla heidät toi yhteen Hector Berlioz’n Faustin tuomio, romantiikan ajan mammuttiteos, joka muodostui sekä kapellimestarin että Inezin loistavilla urilla aina jollakin tavalla käänteentekeväksi tapaukseksi. Taipaleidensa leikkauskohdissa kapellimestari ja Inez etsivät itseään ja toisiaan. Olisiko joskus, kauan sitten, pitänyt valita toisin?
Ja jossain kaukana kauan sitten veli rakastuu sisareensa, sisar veljeensä. He haluavat unohtaa, ja sitten taas muistaa. Mutta laki on heitä vastaan ja heidän rakkautensa hedelmä ryöstetään ja häväistään. Sama maaginen logiikka, joka kannattelee Inezin ja kapellimestarin outoa rakkaustarinaa, kolmiodraamaa ilman kolmatta osapuolta ja varsinaista draamaakaan, tuo tarinaan mukaan jääkauden metsästäjäyhteisön valtataisteluineen ja mielipuolisine despootteineen.
Inez makasi yöpöydälläni pitkään jonossa. Aina joku sen ohitti, aina joku esti tarttumasta siihen. Fuentesin teksti vaatii keskittymistä, eikä kirjan näennäinen ohuus anna koko kuvaa sen syvyydestä. Onneksi lopulta tartuin Ineziin, sillä se tarjoaa loistavan lukukokemuksen mestarillisen kauniilla kielellä kirjoitettuna. Lisäksi ainakin minut se johdatteli myös Berlioz’n mestariteoksen pariin, mutta musiikista nauttiminen ei toki ole ainut eikä edes päällimmäinen syy lumoutua Inezistä. Tämä kirja on parasta pitkään aikaan. Suosittelen!
