Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pitkästä aikaa sain tavata taas rikosylikonstaapeli Sudenmaan, Reijo Sudenmaan. Nyt on mielenkiintoinen pähkinä purtavana, koska on ruumis, joka on saanut surmansa kivestä. Kops, kivi päähän ja kuolema korjaa. Ruumis on Raisa Kennää ja surma tapahtuu kotona, mutta kuka kumma voisi olla murhaaja.
Herra Kennää, Risto Kennää, on metsänhoitaja, jolle metsä merkitsee lähes kaikkea ja hän näyttää ihan Uljas Kandolinilta. On hänellä toki rakastajatar, Tiina De Winter, nainen joka ei peittele mitään ja on hyvinkin esillä tilanteessa kuin tilanteessa, jopa niin, että välillä alkaa ärsyttää. Mutta – aivan oivallinen murhaajaehdokas, kuten herra Kennääkin. Tiina-tädillä on pullomuseo ja hän vaikuttaa tietävän kaiken lasin historiasta. (Alkoikin kiinnostaa, että missä voisi olla pullomuseo.)
Lisäksi on Riston ja Raisan tytär Katja, joka on vihainen nuori nainen, joka ilmiselvästi tuntuu vihaavan Raisaa ja syystäkin. Katja on naimisissa kiviyrittäjä Olli Purolan kanssa. Kun tarina etenee, hekin tuntuvat olevan hyviä murhaajaehdokkaita.
Sudenmaa joutuu muiden poliisikavereidensa kanssa haastattamaan vaikka ketä, rämpimään metsissä ja olemaan jokseenkin kiipelitilanteissa. Kiviä on matkassa, jopa sinisiä ja kivasti viitattiin siihen, kun muutamia vuosia sitten oli tien varressa punaisia kiviä.
Reijo Sudenmaan omaa henkilökohtaistakin elämää tulee vähän valotettua ja se vähän jännittää, kuinkahan siinä mahtaa käydä, sillä onko sama kaiku askelten.
Tarina etenee lupsakkaasti ja läppä lentää sanaleikittelyn muodossa. Vaikka aiheena on murha, niin missään vaiheessa kirja ei ole pelottava, saati sellainen, että ahdistaisi. Pikemmin se on sellainen rennolla kerronnalla maustettu kiva tarina elämästä, miten voisi ehkä oikeastikin käydä.
Seuraavaa odotellessa.
