Trauma – kuten tavallista – syntyy lapsuudessa. Reipas poika leikkii vahvatahtoisen ystävänsä kanssa intiaanileikkejä, mutta roolina on olla prinsessa Kuunsäde. Herkkä lapsi ei kestä sellaista. ”Luulen, että sen takia olen oireillut koko ikäni”, Mika ”Immu” Ilmén analysoi. Hän on portsari, vapaaottelija, entinen moottoripyöräkerholainen ja tuomittu rikollinen.
Immu-lempinimen Ilmén saa varhaisessa iässä Sisko ja sen veli -sarjasta, koska ”näytin – – aika urpolta”. Nuorena tapellaan, ajellaan autoa, ryypätään ja jahdataan punkkareita. Aikuisena ei olla paljoakaan viisaampia. Immun tarinoissa seistään yökerhojen ovilla, tapellaan siellä täällä ja varsinkin suojateiden lähettyvillä, hierotaan anoppia väärästä kohdasta, kilpaillaan kamppailulajeissa ja tehdään rötöksiä. Jos minulla olisi korkea moraali, paheksuisin tätä kaikkea, mutta nyt vain matalamielisesti naurattaa.
Immu jatkaa entisten ja nykyisten kelmien avautumistulvaa. Rikollinen elämä ei ole kirjan kansien välissä kovinkaan hohdokasta. Immun, Marko Lönnqvistin ja Janne Tranbergin muistelot ABC-kerhojen ankeasta arjesta, huonosta yhteishengestä ja lähes kirjaimellisesta selkään puukottamisesta ovat kaukana Hunter S. Thompsonin Helvetin Enkeleiden saastaisesta glooriasta ja karvaisesta mystifioinnista. Kaikesta ketkuilusta huolimatta – tai juuri sen vuoksi – Immu on rento ja hauska kirja, ja Immu osaa suhtautua itseensä onneksi välillä ironialla.