Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilkka Heiskanen on hauska heppu ja se tulee tässä kirjassa hyvin ilmi, koska Ilu on kertonut elämästään Liisa Talvitielle, joka on rakentanut kivan paketin kasaan.
Pääasia on teatterissa, joka on ollut Ilulle aina se tärkein juttu ja mikäs siinä, kun osaa, on taitoja ja asennetta. Teatterihistoriaa saadaan maistaa muun muassa siinä, kun kerrotaan teatterikoulusta ja ajasta, jolloin Jouko Turkka oli siellä ohjaksissa.
Kun punainen lanka menee siinä, että kerrotaan Ilkka Heiskasen urasta, niin ihania tukisäikeitä on ripoteltu joukkoon, nimittäin perhe ja läheiset. Hänellä on tuntunut olevan aina kannustus- ja tukijoukot hyvin lähellä. Ilun vanhemmat ovat olleet lastensa tukijoina, sillä heillä on viisi lasta, jotka jo pieninä oppivat huolehtimaan toisistaan. Ilu oli se perheen nuorin. Kun Ilu perusti perheen, niin siitä tuli melkoinen tukipilari, ja miten kunnioittavasti hän vaimostaan ja lapsistaan kertookaan.
Ruusuilla tanssimista ei ole Heiskasen elämä ollut ja jo nuorena vaihto-oppilasvuotena Amerikoissa oltiin syvällä elämässä. Ilun alkoholismia ei riepotella, se hiipii mukaan vähän vaivihkaa, mutta se ei ole miestä sortanut, kuin ehkä ajoittain. Joku kipinä on aina, millä on päässyt eteenpäin. Huumoria on mukana, totta kai, sillä Ilkka Heiskanen on niin hauska, aina keksimässä kaikkea ja heittäytymässä ensimmäisenä melkeinpä mihin tahansa.
Runsas kuvitus tukee ja tekee tarinasta elävän.
Tykkäsin tästä kirjasta todella, sillä se tuntui niin rehelliseltä. Ja jos on teatterista tykännyt, niin nyt sai sellaisen makupalan, että jäi oikein hyvä maku mieleen.
