Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Matias Riikonen on tienannut lisätuloja toimimalla iltavahtimestarina helsinkiläisillä kouluilla. Tehtävä on yksinäinen, rauhallinen, ja jättää aikaa ajatella asioita. Kun koulu illan päätteeksi lukitaan, lähtee vahtimestari vielä kiertelemään kaupungilla. Riikonen kulkee Taka-Töölön ja Kaivopuiston väliä, aina lähes samaa reittiä, samoja penkkejä, samoja rakennuksia katsellen. Hyvin vähän tapahtuu hiljaisissa öissä, draamaa ei ole nimeksikään. Mutta silti pieni, ehyt proosateos Iltavahtimestarin kierrokset osaa löytää tiensä sydämeen.
Riikosen teksti on vähäeleisyydessään tarkkaa, helposti hengittävää, harkitun hidasta. Jotain alakuloista kaipuuta, yksinäisyyttä ja tihkusateista pimeyttä Iltavahtimestarin kierrosten sivuilta huokuu, muttei missään tapauksessa lohduttomuutta tai varsinaista synkkyyttä. Muutamat valokuvat rytmittävät kerrontaa – eikä tämä ole ainoa yksityiskohta, joka Riikosen tekstissä tuo mieleen W. G. Sebaldin. Samanlaisia esseistisiä matkoja sekä vertauskuvallisesti että konkreettisestikin Riikonen tekee. Satunnaisia kohtaamisia satunnaisten ihmisten kanssa, kariutuneita ihmissuhteita, koulujen kummituksia. Matias Riikonen antaa ajatuksensa virrata vapaasti.
Parasta Iltavahtimestarin kierroksissa on sen rauhallinen rytmi, yön yksityiskohtien ja ajatusten seuraaminen kiireettä, varmana siitä, että aamu koittaa pian, muttei vielä, ei ihan vielä. Matias Riikonen on vahva kirjoittaja, ja vaikkei Iltavahtimestarin kierrokset ihan samanlainen tajunnanräjäyttäjä olekaan kuin parin vuoden takainen Suuri fuuga, kuuluu Matias Riikonen nuoren polven parhaisiin kirjallisiin kykyihin, jonka teoksiin minä ainakin teen kestotilauksen jatkossakin. Lue, lue rauhassa, lue.
