Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun kolme vuotta sitten luin Laura Malmivaaran kirjan Vaiti, oli ihan selviö, että halusin lukea myös tämän uusimman, Iltatähden, joka on tavallaan jatkoa edelliselle.
Malmivaara kirjoittaa autofiktiota. Ne jotka lukevat lehtiä, ovat varmaan tietoisia siitä, että Laura sai perheeseen iltatähden. Minä en ollut ja niin ollen koko kirja oli minulle kaikki uutta ja ihmeellistä.
Kirjassa kerrotaan uusperheestä, kaikista sen kuvioista ja siitä, kun perheeseen tulee vielä uusi jäsen, vauva. Kysymyksiä ja tunteita riittää ja niitä sitten puidaan hyvin ja niin, että kyllä sieltä itsensäkin löytää.
Naiset ovat kautta aikojen olleet sellaisia perhetyyppejä ja kokevat olevansa syyllisiä lähes kaikkeen. Pitäisi aina mennä niin putkeen ja jollei mene, niin koetaan olo huonoksi. No, ensinnäkin tässä pohditaan sitä, miten iäkäs synnyttäjä kokee sen, että kun hän vanhenee ja lapsi on vasta niin pieni. Miten sisarukset ottavat vastaan tulokkaan? Kuinka äidistä riittää kaikille, kun se pikkuinen kuopus lohkaisee aimon osan?
Eniten kiinnostavaa oli äidin ja tyttären (esikoisen) ajatukset. Kuinka sitä miettii, onko osannut olla oikeanlainen äiti. Kukapa äiti ei moisia pohtisi. Kun tässä äiti, tytär ja se vauva lähtevät yhdessä matkalle, väkisinkin tulee vastaan asioita, joista on hyvä puhua. Esikoinen joutuu vahtimaan perillä pientä sisarustaan, kun äiti kirjallisuuspäivillä käy tapaamisissa.
Viisikymppisen naisen mietteitä, kun on niin paljon kaikkea huomioitavaa. Oma perhe, isot ja pienet lapset, omat vanhemmat, jopa sukulaiset. Sitä säntää sinne sun tänne ja koittaa hoitaa kaiken. Jos heittää vapaalle, niin siitä sitten saa taas sitä syyllisyyden taakkaa.
Malmivaaran teksti on todella ihanaa ja niin kirjoitettu, että sitä on ilo lukea. Uskoisin, että moni tykkää. Eikä ole mikään järkäle, vaan juuri passelin kokoinen.
