Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iltalaulaja kertoo kesästä 1945. Taiteilija Ellen Thesleff saapuu Hämeen Muroleen, huvilaansa Casa Biancaan. Häntä vastaanottamassa on nuori tyttö Taimi, jonka tehtävänä on huolehtia huvilan siivouksesta ja ruuanlaitosta.
Taimi on maalaisperheestä, jossa äiti on jokseenkin väsynyt. Isä rytyää kylillä ja hänelle maistuu iloluontoinen elämä. Sisko on mennyt naimisiin ja muuttanut Helsinkiin. Taimi on yksin, sillä äidille Sinikka on tärkeämpi, hänelle äiti kirjoittaa kirjeitä, joissa moittii Taimia.
Taimi tekee töitä kotonaan ja sitten taas Huvilalla. Tulee välillä sääli, että Taimilla ei ole aikaa mihinkään muuhun kuin työhön. Vaan Taimi ei valita, seuraa sivusta taiteilijan elämää ja alkaa kuvitella itsestäänkin taiteilijaa.
Vuonna 1945 ei kunnioitettu taiteilijoita, etenkään maaseudulla, joten taiteilija Thesleff ei ollut kovinkaan suosittu, saati sitten, että Taimia olisi millään lailla kannustettu. Taimia tanssittaa ja kun hän pääsee malliksi, hän kokee olevansa ehkä lähempänä taidetta.
Iltalaulaja on kuvitteellinen tarina ja ihana sellainen. Tykkäsin tavattomasti kirjan välittämästä tunnelmasta; taiteilijan persoonasta, joka on hyvin elämänmakuinen, Taimista, joka sen kesän aikana kasvoi ja löysi ehkä jonkinlaisen suunnan. Taimi kypsyi ja tuli sellainen olo, että kyllä hän pärjää.
Vaikka kirja kertoo Ellen Thesleffistä, niin pääosaan nousee Taimi, nuori tyttö, jolle piikominen huvilassa on se erilainen kesä, joka on pian ohi.
Kati Tervon kieli on kaunista ja runollista, sitä on miellyttävä lukea, se maistuu hyvältä ja se avaa kauniita kuvia. Oli helppoa antautua mukaan ja tekstin vietäväksi.
”Kesä oli kohta ohi. Ellen muuttaisi etelään, jättäisi Valkoisen talon. Hän ei enää tarvitsisi Taimia. Kaikki se minkä Taimi halusi olevan vielä edessä, oli takana. Hän katsoi kesän loittonemista kuin laivaa, joka matkasi eteenpäin. Hän ei ollut kyydissä, hän oli rannalla. Pian sataisi lunta.”
