Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Anne Leinonen kirjoitti yli kymmenen vuotta sitten novellin, joka kertoi kylästä, jossa nauraminen on kiellettyä. Kylän ulkopuolella oli raja, jonka taakse jotkut lähtivät, ja jonka takaa ei ollut paluuta. Sari Peltoniemi arvosteli novellin ja kommentoi: ”Rajan takaisuuksia ei tarvitse paljastaa, mutta nyt jää sellainen vaikutelma, ettei kirjoittaja itsekään tiedä, mitä siellä on.”
Tämä oikeaan osunut kritiikki jäi vaivaamaan Leinosta sen verran, että novellista piti muokata kokonainen romaani, jossa päästiin katsomaan, mitä siellä rajan takana itse asiassa on.
Kirjan päähenkilö Aalo asuu siis rajan sisäpuolella, jossa nauraminen on kiellettyä. Asukkaat pelkäävät kuolemaan johtavaa naurutautia. Yhteisö on kuin äärimmäisyyksiin viety versio luterilaisesta maalaisyhteisöstä: työnteko on arvossaan ja ilonpitoa paheksutaan.
Nuori, aikuistumisen kynnyksellä oleva Aalo löytää ensin ullakolle kätketyn kirjan, josta oppii leikkejä opetettavaksi kylän muille nuorille, ja kohtaa sitten Hartin, oudon kulkumiehen, joka onnistuu herättämään Aalossa kyseenalaistusta ja epäilyä kylän oloja kohtaan.
Tapahtumat johtavat lopulta siihen, että Aalo pakenee rajan yli – toisenlaiseen maailmaan, jossa selviää, miksi kylä on sellainen kuin on, ja miksi raja on ylipäätään olemassa.
Ilottomien ihmisten kylä kertoo ennakkoluuloista, vapaudesta ja omasta ajattelusta. Kylässä on rajoituksia, sääntöjä ja tietoa pimitetään, mutta onko rajan ulkopuolella vapaassa maailmassa lopulta sen vapaampaa? Siellä on omat rajoituksensa, sääntönsä ja pimitettävät asiansa.
Kirja onnistuu olemaan loppuun asti jännittävä, tarinan käänteet ovat mielenkiintoisia ja uskottavia. Nuortenkirjaksi luokiteltu teos sopii varmasti yläkoululaisille viihteeksi ja herättelemään ajatuksia ja keskustelua, mutta maistuu se aikuisellekin lukijalle.
