Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilmatilaa on kuvaus parikymppisenä Shehanin elämästä ja pyristelystä erilaisten ristikkäisten paineiden keskellä. Opinnot ovat pahasti jumissa, työelämässä tarjolla on osa-aikaisia aspahommia, deittailuelämä on yhtä pettymysten sarjaa. Sri Lankassa asuva äiti painostaa avioliittokysymyksillä, Suomessa asuva länsimaistunut isä haukkuu luuseriksi, rahat ovat kroonisesti loppu, velkojat niskassa ja jokseenkin kaikki on enemmän tai vähemmän pielessä.
Episodimaisesti etenevä Ilmatilaa on kasvukertomus ja kuvaus mielentilasta. Jonkinlaista draaman kaartakin muodostuu, kun Shehani lopulta löytää itselleen poikaystävän, jonka kanssa rakentaa parisuhdetta, erinäisten vaikeuksien kautta, totta kai. Minkä verran Shehani on lopulta valmis joustamaan alfanaaraan identiteetistään saadakseen rakkautta ja hyväksyntää – koska hyväksyntää hän totta vie kaipaa, eikä sitä Suomessa helposti irtoa, jos ihonväri on liian tumma ja on muualta muuttanut.
Kirjan kieliasu on värikästä. Se on kirjoitettu siten kuin Kashmeera Lokuge itse puhuu: puhekielisesti, eri kieliä sekoittaen. Tällainen puhetapa on varmasti normaalia arkipäiväistä puhekieltä monikielisissä piireissä, mutta kirjoitettuna se vaatii totuttelua. Siihen kuitenkin tottuu ja lopulta se onkin merkittävä osa kirjan vetovoimaa, joka auttaa uppoamaan muuten aika vieraaseen maailmaan. Ilmatilaa on saatavilla myös Lokugen lukemana äänikirjana, sekin on varmasti oiva valinta; puhuttuna teksti soljuu varmasti vielä ihan eri tavalla.
Ilmatilaa liittyy samaan jatkumoon kuin vaikkapa Sisko Savonlahden kirjat: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kuvaa samankaltaista nuoren naisen harhailua yhteiskunnan vaatimusten ja paineiden keskellä. Savonlahti sopiikin oivaksi vertailukohteeksi tälle kirjalle: millaista on olla valkoinen suomalainen, jolla on kuitenkin tukevammat turvaverkot ympärillään, ja millaista on olla maahanmuuttaja, jonka turvaverkot ovat heikommat ja jota painaa jatkuva vähemmistöstressi ja loputtomat ihmettelyt siitä, miten hienosti Shehani osaakaan suomea puhua.
Tätä on helppo suositella: Ilmatilaa on paitsi oivallinen romaani, myös tarpeellinen näkökulma. Elämässään helpommalla pääseville tekee ihan hyvää lukea, miltä elämä näyttää aliarvostetussa aspaduunissa jumittavalle maahanmuuttajalle, jolla on hyvät pyrkimykset, mutta paljon esteitä edessään.
