Yllättävää, että Jenny Offillin esikoisteoksesta Syvien pohdintojen jaosto on vain pari vuotta. Edeltäjä oli sen verran herkullinen, että tämä uusi Ilmastoja pääsi saman tien lukulistalle, kun sen kirjastosta hain.
Offill on pysynyt uskollisena tyylilleen. Teksti soljuu eteenpäin pieninä, irtonaisina katkelmina, joista koostuu toki yhtenäinen tarina, mutta sekaan on lisätty kaikenlaista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Brooklyniin, jossa päähenkilö Lizzie työskentelee yliopiston kirjastossa ja kantaa huolta läheisistään: perheestään, narkomaaniveljestään ja satunnaisista kirjaston asiakkaista.
Siinä sivussa huolehditaan ilmastonmuutoksesta ja Yhdysvaltojen kiristyvästä ilmapiiristä: tapahtumat sijoittuvat Trumpin valintaa edeltävään aikaan. Lizzie saa töitä ilmastonmuutospodcastia pitävän Sylvian apulaisena ja vastailee tämän huolestuneiden kuulijoiden sähköpostiviesteihin, joissa kysellään kaikenlaista ilmastonmuutoksesta ja tulevista ajoista.
Kuinka selvitä lopun ajan merkkien keskellä? Tämä asiahan ei ole tässä viime vuosina missään nimessä käynyt vähemmän merkittäväksi. Lizzien sekoitus survivalismia ja meditaatiota on mainio. Kirja on aiheeltaan karmiva, mutta ei erityisen ahdistava. Offill on rakentanut sen mukavalla tavalla ja kirjassa on paljon hauskoja ja huvittavia yksityiskohtia.
Ilmastoja on oivallinen kirja ajankohtaisesta aiheesta ja tosiaan sinetöi Offallin paikan huomattavan kiinnostavana kirjoittajana.