Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat yli 130 saksalaista kaupunkia. Dresden, Hampuri ja Berliini kokivat muiden muassa valtavia vaurioita. Pommituksissa kuoli 600 000 siviiliä. Missä on pommituksista selviytyneiden kirjallisuus, kysyy W.G. Sebald.
Sebald piti 1990-luvulla Sveitsissä luentosarjan aiheesta saksalainen kirjallisuus – tai oikeastaan sen puute – toisen maailmansodan jälkeen. Hän varautui omasta mielestään verrattain hajanaisten huomioidensa herättämiin tunnemyrskyihin ja yleisöpalautteisiin, mutta oikeastaan mitään ei seurannutkaan. Hänen väitteitään merkittävän saksalaisen toisen maailmansodan silminnäkijäkuvausten puuttumisesta ei kumottu. Sebald kirjoittaa:
Ja kun käännämme katseemme taaksepäin, eritoten vuosiin 1930–1950, katsomme aina samalla kohti ja ohitse. Saksalaisten kirjailijoiden sodanjälkeisinä vuosina kirjoittamille teoksille onkin ominaista puolittainen tai vääränlainen tietoisuus, jonka he kehittivät tukemaan kirjailijoiden erittäin hankalaa asemaa silloisessa, moraalisen luottamuksensa lähes täysin menettäneessä yhteiskunnassa.
Sebald toteaa, että saksalaisten on vaikea nähdä itseään moraalisen uhrin asemassa, ennemminkin Saksaa koetelleet pommitukset ja tuhot ovat loogista ja oikeutettua seurausta natsien provokaatiosta: sodan ja sen tuhojen suurimmat syylliset ovat saksalaiset itse, vaikkei se poistaisikaan kokonaan liittoutuneiden vastuuta siviilien surmaamisesta.
Ilmasota ja kirjallisuus koostuu Sveitsin-luentojen koosteesta ja Sebaldin saaman palautteen läpikäynnistä. Teoksen lopussa on kirjailija Alfred Anderschia käsittelevä essee. Sebald ottaa Anderschin silmätikukseen esimerkkinä moraalisista ongelmista, joita toinen maailmansota kunnianhimoisen kirjailijan elämään ja toimintaan toi. Anderschin – joka aikanaan pyrki saavuttamaan merkittävän aseman – tuotannon Sebald teilaa käytännössä kokonaan.
Ilmasota ja kirjallisuus on asiaproosaa, vaikka kuuluukin Keltaisen kirjaston julkaisuihin. Toisaalta Sebaldin ollessa kyseessä kirjallisuuslajikarsinat ovat yleensä hieman ahtaita. Kiinnostava kirja, suosittelen.
