Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilmari asuu kaukana kaikesta. Vanhempiensa maatilalla hänellä on seuranaan vain lehmiä, kanoja, lampaita ja aivan kammottava isoäiti. Isoäiti valittaa, vatkuttaa, narisee ja soimii Ilmaria jokaisesta keksimästään asiasta. Myös hänen ruokailutottumuksensa ovat inhottavia. Hän kertoilee Ilmarille siitä, kuinka pojan pitäisi syödä kaalimatoja, etanoita ja tuhatjalkaisia tavallisen ruuan sijasta. Erityisesti isoäitiä ärsyttää se, että Ilmari kasvaa ylöspäin. Olisi paljon parempi, jos hän kasvaisi alaspäin. Isoäidin nalkuttava suu, joka muistuttaa koiran peräaukkoa, tulisi kyllä tukkia jotenkin. Ehkä mummon lääkitystä olisi syytä vaihtaa. Ilmari kokkaakin kasaan erikoisen mikstuuran, joka toden totta toimii. Sivuvaikutukset ovat vain aika yllättäviä.
Roald Dahlin tuotannossa Ilmarin ihmelääke on yksi humoristisimmista ja ilkikurisimista teoksista. Dahl ikään kuin painaa tarinassa jatkuvasti lisää kaasua sitä mukaa, kun Ilmari kehittelee lääkettään. Kieli ja ilmaisut ovat osin aika räävittömiä ja naurattavat aikuistakin lukijaa. Vaikka tarina on niin epätodellinen ja liioiteltu, Dahl kietoo siihen mukaan paljon humaaneja sävyjä. Ilmarin ihmelääke ja monet muutkin hänen kertomuksistaan kiteytyvät usein saman teeman ympärille: tavalliset ja mukavat ihmiset haluaisivat elää rauhassa elämäänsä, mutta on kaikenlaisia rasittavia ääliöitä, jotka pilaavat asiat. Kertomuksen isoäiti tuokin allekirjoittaneelle helposti mieleen ihmisiä, joiden kurkkuun ihmelääkettä voisi kaataa. Ehkä siksi Dahlin kertomukset ovatkin hauskoja. Tarinoissa kun ilkiöt saavat aina ansionsa mukaan.
Asser Korhosen ja Antti Mäkisen suomennos on onnistunut. Dahlin huumori kääntyy kauniisti suomeksi. Quentin Blaken kuvitus, jonka voima on ilmeikkäässä viivassa, sopii erinomaisesti Dahlin kertomuksiin. Kuvitukset ovat hengeltään yhtä lennokkaita kuin Roald Dahlin sanat. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi isoille ja pienille lukijoille.