Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Liukkonen? Ensituttavuus, vaikka julkaisuja koko joukko. Tämä ei siis ole se kohutumpi Liukkonen, se Miki, vaan Tero, filosofian tohtori, s. 1960.
Ilmankos jotenkin nykäisi, kun tulin kirjassa kohtaan, jossa uuninkorjaaja Tegelman astuu papin, kirjan päähenkilön, kämpälle ja esittelee itsensä paitsi muurariksi, myös siinä sivussa teoreettisen filosofian maisteriksi.
Kirjailija on ollut myös kustannustoimittajana ja kirjoittajakouluttajana, kriitikkona sekä kirjallisuuden tutkijana.
Jos noilla eväillä ei kunnon romaania saa aikaiseksi, niin millä!
Siis: tartun pienin epäilyksin romaaniin kiinni.
Siitäpä kuitenkin pappi lihoittuu ja inhimillistyy, ei jää kuvaksi pyhäin kuvien joukkoon. Ei semmoiseksi oletetuksi papiksi, joka kieltää kansalta ilot ja riemut, itseltään, totta kai, myös. Nuorehko mies on vielä, viriili. Juokseekin. Myös naiset kiinnostavat eronnutta miestä. Myös toisen miehen vaimo, päätoimittaja Ruutun punatukkainen Linn. Salasuhteesta muodostuu kirjaan juoni.
Pappi on avoin kaikille ihmissuhteille, tutustuu suureen joukkoon ihmispersoonia. Osallistuu harrastelijateatteriinkin, missä tapaa omanlaatuisensa porukan. Kastaa, hautaa, järjestää paneelikeskustelun kirkkoon. Yhtenä päivänä soi puhelin, linjalta kuului:
– Päivää isä, täällä Jesús.
Miten suhtaudut? Pelleileekö joku? Vai tottako on? Vetää hiljaiseksi: Papin mielikuvat vilistivät vinhasti.
Hätkähtää lukijakin nykyajan kännykällistä taivasyhteyttä. Kuolevan vaimonsa Amandan puolesta espanjalainen aviomies on asialla, ei siis ihmettä kummempaa.
Pala palalta kirja alkaa imeä puoleensa, pienten tapahtumien kautta ja senkin, ettei öykkäreille anneta liikaa tilaa, siimaa; mustapaitaiset pikkunatsit Linn hiljentää ja ohjaa omille paikoilleen ravintolassa, eikä pappikaan viihdy päättäjämiesten testosteronisissa humalaisissa verkostoissa.
Kaikkiaan: sympaattinen ja empaattinen, älyllinenkin kirja papista ja tämän vaelluksesta pikkukaupungissa keväästä talven tuloon. Joulu ja pääsiäinen, kristikunnan suurimmat juhlapäivät, valitettavasti jäävät kirjassa elämättä. Niitä juhlia jäin kaipaamaan, sillä niissä jos missä olisi punnittu pappimme arvomaailma ja jumaluusoppi syvemmin – nähty: Mikä Mies.
Sen verran vajaaksi kelpo romaani jäi.