Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Otsikko on raflaava, mutta eipä kirjan sisältökään paljon siitä jää. Alankomaalainen Rutger Bregman argumentoi laajan perustulon, 15-tuntisen työviikon ja rajojen avaamisen puolesta.
Olen aivan varma, että jo tuo yksi lause saa monilla verenpaineen kohoamaan. Tämän kirjan lukeminen voi johtaa monenlaisiin reaktioihin. Jotkut se saa innostumaan, toiset raivon valtaan, kolmannet keksimään syitä, miksi näitä sinänsä ihan hyviä ideoita ei voi kyllä toteuttaa ainakaan nyt ja näissä oloissa.
Eikä siinä mitään – ei Bregman usko, että nämä uudistukset hetkessä toteutuvat. Mutta jotain vastustamatonta näissä kuitenkin on. Näyttö esimerkiksi sen puolesta, että köyhyyttä vastaan on kaikista tehokkainta taistella antamalla rahaa, on aina vain vahvempaa. Perinteistä kehitysapua ja sen tehottomuutta vastaan löytyy jatkuvasti enemmän todisteita.
Työviikon lyhentäminen puolestaan tasoittaisi eroja ylityöllistettyjen ja työttömien välillä. Väitän, että useimmissa tietotöissä valmiiksi saadun työn määrä ei olennaisesti romahtaisi, jos siirryttäisiin kahdeksan tunnin päivistä vaikkapa kuuteen tuntiin.
Rajojen avaaminen kuulostaa kieltämättä hurjalta, mutta toisaalta – ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun tämänsuuntaista argumentaatiota kuulen, ja veikkaan että avoimempi suhtautuminen maahanmuuttoon voisi piristää hiipuvaa maaseutua kummasti.
Oli tästä kaikesta mitä mieltä tahansa, Bregman kirjoittaa eloisasti ja innokkaasti. Vaikka olisi eri mieltä jostain, jotain voi silti tarttua – ja se tässä tärkeintä on. Nämä ovat Bregmanin mielestä ideoita, joiden aika on koittanut. Minäkin näkisin näistä osan mielelläni käytännössä ja joka tapauksessa iloitsen siitä, kun voi lukea jotain, missä esitetään rohkeasti tällaisia isoja ajatuksia ja ollaan häpeilemättömän positiivisia tulevaisuuden suhteen.
Lue ja tule ravistelluksi!
Hannun arvio:
Aloitetaanpa historian tärkeimmästä opetuksesta: ennen kaikki oli huonommin.
Alankomaalaisen historiantutkijan ja kirjailija Rutger Bregmanin mukaan kolme isoa ideaa voivat pelastaa maailman. Ne ovat yleinen ja vastikkeeton perustulo, lyhyt työviikko ja rajojen avaaminen kaikille. Bregmanin mukaan tutkimukset osoittavat, että nämä ideat paitsi tekisivät maailmasta oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman paikan, ne myös osoittautuisivat pidemmällä aikavälillä tuottoisimmiksi.
Maailmanlaajuisen köyhyyden poistaminen esimerkiksi ei olisi kovinkaan vaikeaa eikä edes hirvittävän kallista. Mikä on paras tapa tukea köyhiä? Bregman sanoo suoraan: antakaa heille käteistä rahaa. He kyllä itse tietävät, mikä heille on tärkeää ja parasta. Ja kun päivittäinen toimeentulo on turvattu, voi todellinen kehitys alkaa. Rohkaisevia esimerkkejä tästä on ympäri maailmaa, mutta mittakaavaa pitäisi laajentaa. Perustulo poistaisi kannustinloukkuja ja ylimääräistä byrokratiaa.
Entä lyhyempi työviikko? Rutger Bregman puhuu 15 tunnin viikosta ja lisääntyvästä vapaa-ajasta. Kuinka ihmiset käyttäisivät vapaa-aikansa? Ihminen tarvitsee lepoa, palautumista ja ihmissuhteita. Jo Bertrand Russell kirjoitti, että ”Jos ihmiset eivät ole vapaa-ajallaan väsyneitä, eivät he myöskään kaipaa passiivista ja rahvaanomaista huvitusta.” Lisääntyvä vapaa-aika saisi ihmiset voimaan paremmin, terveemmin, ja samalla työn tuottavuus kasvaisi.
Mutta miten saada uudet isot ideat juurtumaan? Ei kovinkaan kauan sitten naisilla ei ollut äänioikeutta. Työläisillä ei ollut viikonloppuvapaita.
Kysymys ei kuulu, voivatko uudet ideat voittaa vanhat, vaan miten ne voivat voittaa vanhat ideat.
Isot ideat ja isot kysymykset vaativat painokkaita puheenvuoroja vallitsevien piirien vastustuksesta huolimatta. Ja kun huutavan ääntä korvessa kuuluu tarpeeksi kauan, ehkä siihen vähitellen tartutaan. Ensin pieninä joukkoina, mutta pian radikaalista ajatuksesta voi jo tulla valtavirtaa. Rutger Bregmanin Ilmaista rahaa kaikille on kiinnostava teos, joka kannattaa lukea.
