Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Collegessa opettavan David Zimmerin elämä pysähtyy, kun hän menettää perheensä lento-onnettomuudessa. Masennuksen ja alkoholinhuuruisen apatian keskeltä hän löytää ilon pilkahduksen törmätessään vuosikymmeniä aiemmin jäljettömiin kadonneen mykkäkoomikon Hector Mannin tuotantoon. Hän kirjoittaa monografian Mannin teoksista ja saa yllätyksekseen pyynnön – ei, vaatimuksen! – tulla tapaamaan Mannia New Mexicoon. Mann onkin siis hengissä, elänyt uskomattoman elämän, mutta nyt on viimeiset hetket kohdata hänet.
Joskus käy tuuria kirjastossa. Ovensuun poistolaatikosta löytyi Paul Austerin Illusioden kirja, yksi harvoista hänen teoksistaan, jotka omasta hyllystäni uupui. Olin lukenut kirjan tuoreeltaan parisenkymmentä vuotta sitten, mutten muistanut siitä yhtikäs mitään – paitsi sen, että jokin siinä oli ärsyttänyt. Nyt uudella tapaamisella teoksen kanssa en kyllä kummempaa moitteen sijaa löytänyt. Mielikuvituksellinen romaani on Austeria hänen parhaassa tarinaniskentävedossaan.
Samalla on kiinnostavaa huomata, kuinka Austerin myöhempi tuotanto, esimerkiksi Mielen maisemissa sekä Matkoja kirjoittajankammiossa, mikseipä myöskin 4 3 2 1, resonoi tämän teoksen teemojen kanssa. Yksinäisen miehen selvityminen, älykäs itsetutkiskelu, elokuvat, rakkauden etsiminen ja löytäminen, kaikki tuttua ja taattua Austeria.
Aina välillä pitää palata vähän vanhempien kirjojen ääreen, jo aiemmin luettujenkin. Kun itselle kertyy kokemuksia ja ikää, voivat kirjan aivan toiset kerrokset osoittautua kestävämmiksi kuin ne, mistä alkuaan on kiinnostunut. Illusioiden kirjan myötä minulle tuli vahvasti sellainen tunne, että Paul Austerin tuotannon voisi kahlailla läpi uudelleenkin. Tämä oli helmi.
