Kun nuori Diana Webster saapui Suomeen yhdeksäksi kuukaudeksi, hän ei tiennyt maasta yhtään mitään. Yhtä hyvin hän olisi voinut olla menossa Patagoniaan…
Webster etsi vain lyhytaikaista työpaikkaa ulkomailta, koska matkustelu ja kirjoittaminen kiinnostivat häntä. Niinpä nuori Oxfordista valmistunut neiti sai työpaikan Suomesta British Councilin kautta, tarkoituksena opettaa englantia sekä järjestää keskustelutapaamisia ja illanviettoja silloin tällöin. Hän sai sentään valita kaupungin: tarjolla olivat muun muassa Äänekoski ja Jyväskylä, mutta ne kuulostivatkin pelottavilta, sen sijaan Turku/Åbo ja Helsinki olivat jo paremmin hallittavissa. Niinpä hän joutui Turkuun 1952, nimenomaan joutui – Helsinki olisi toki ollut suurin toive.
Kaikki on outoa jo laivalla, saati sitten junamatka Helsingistä Turkuun. Junan ikkunatkin peitettiin! Tuolloin Porkkala oli vielä vuokrattuna Neuvostoliitolle, josta leidillä ei ollut aavistustakaan. Turku taas oli monessakin mielessä yllätys. Ei vähiten kaksikielisyytensä vuoksi, johon englantilaisen oli tosin helppo sujahtaa mukaan. Puuttui opetuskokemusta sekä -materiaalia, eikä hänellä itse asiassa ollut juuri elämänkokemustakaan. Hän ei tiennyt paljoa ympäröivästä maailmasta, saati sitten Suomesta taikka Turusta. Kaikki oli uutta: ruoka ja maidon juominen sen kanssa, elintaso, pukeutumis- ja kyläilytavat, asuminen, arkkitehtuuri ja suomalaisten suhtautuminen small talkiin ja hiljaisuuteen.
Hauska, asiallinen ja elävä ajankuva 1950-luvun alun Suomesta ja etenkin Turusta, joka tuolloin ainakin oli hieman erilainen kaupunki kuin esimerkiksi Helsinki. Kirjoittajan kerronta on todellakin nuoren tytön kokemuksia seikkaperäisesti valottava muistelmakirja yhdeksästä kuukaudesta, johon mahtui paljon erilaisia kokemuksia sekä hyvässä että vähän huonommassakin. Ehkä kuitenkin enemmän hyvässä, sillä tekijä asuu edelleen Suomessa ja on tunnettu ja arvostettu muun muassa oppikirjojen tekijänä.
Mainio elämäkerta Suomeen tulijan ensimmäisestä vuodesta sekä yhtä hyvä ajankuva tuolloisesta Suomesta kaikkinensa. Suosittelen kaikille elämäkerroista, muistelmista sekä kotimaan historiasta kiinnostuneille – tässä sitä katsellaan vieraan kulttuurin edustajan silmin. Yksi pieni esitys kustantajalle: oikoluku ensimmäisiltä kymmeniltä sivuilta näytti puuttuvan kokonaan ja se teki melko huolimattoman vaikutelman taiton sekavuuden yhteydessä. Toivoisikin, että tähän olisi paneuduttu hiukkasen enemmän!